Mi­nis­te­ri Eli­sa­beth Rehn pu­hui Pork­ka­lan pa­lau­tuk­sen 70-vuo­tis­juh­las­sa Kirk­ko­num­mel­la.

- Mi­nul­le on suu­ri kun­nia saa­da ja­kaa muu­ta­mia muis­to­ja liit­ty­en 70-vuo­tis­juh­laan, kun Pork­ka­las­ta tuli taas mei­dän.

- Ta­pah­tu­mat vuon­na 1944 kos­ket­ti­vat it­se­ä­ni­kin. Olin 9-vuo­ti­as erit­täin ak­tii­vi­nen Pik­ku-Lot­ta Mänt­sä­läs­sä, jos­sa isä­ni toi­mi kun­nan­lää­kä­ri­nä. Kun saim­me tie­don Pork­ka­lan-alu­een vuok­raa­mi­ses­ta Neu­vos­to­lii­tol­le 50 vuo­dek­si, kut­sui­vat van­hem­pa­ni heti kol­me serk­ku­tyt­tö­ä­ni Bergs­ta­dis­ta asu­maan luok­sem­me, kun­nes per­heel­le löy­det­tiin uu­si koti. Se toi so­dan uu­den to­del­li­suu­den ko­tii­ni.

- Eräs toi­nen pa­ko­lai­nen Pork­ka­las­ta, jon­ka koh­ta­los­ta tuli mer­kit­tä­vä osa elä­mää­ni oli tu­le­va avi­o­mie­he­ni Ove Rehn. Hä­nen isän­sä la­ko­ni­set ja ly­hyt­sa­nai­set muis­tiin­pa­not pie­nes­sä al­ma­na­kas­sa dra­maat­tis­ten päi­vien ajal­ta syys­kuus­sa 1944 pu­kee sa­noik­si pää­tök­sen jul­muu­den. 19 syys­kuu­ta, Pork­ka­lan eva­kuo­in­ti! Sit­ten päi­vä toi­sen­sa jäl­keen kor­jat­tiin vil­ja-, ruis- ja mais­si­sa­dot, vie­tiin pe­ru­na­säk­ke­jä ys­tä­vil­le ja sen jäl­keen 28. syys­kuu­ta ”Läh­tö", vah­voin al­le­vii­vauk­sin.

Oven ve­li­puo­li ja lan­ko oli­vat kaa­tu­neet so­das­sa 1943 ja nyt hä­nes­tä tu­li­si vie­lä ko­di­ton.

- Saim­me lu­van käy­dä alu­eel­la ke­vääl­lä 1956. Kirk­ko­num­men kirk­ko ja hau­taus­maa jär­kyt­ti­vät, sa­moin Siun­ti­on kes­kus­tan puu­ta­lo­jen kun­to. Mie­he­ni ko­ti­ta­los­ta oli jäl­jel­lä ai­no­as­taan ta­lon ki­vi­por­taat. Ra­ken­nus oli pois­sa, hei­dän pie­ni ti­lan­sa täy­sin um­peen kas­va­nut.

Meil­le kui­ten­kin pa­ren­tee­sin alu­ees­ta tuli paik­ka ra­ken­taa oma elä­mä Kirk­ko­num­men Hi­las­sa, Ta­vastf­jär­de­nin ran­nal­la. Vuok­rai­sän­nät oli­vat jät­tä­neet jäl­ken­sä kai­ken­lais­ta, var­si­nai­sia löy­tö­jä oli run­saas­ti. Ai­ro­ja, kau­nii­ta la­si­sia vod­ka­pul­lo­ja, pel­ti­kan­nu­ja, niis­tä on koot­tu var­si­nai­nen mu­seo. Ja muis­tin vir­kis­tä­mi­sek­si jo­kai­sel­la mat­kal­la Kirk­ko­num­men kes­kus­taan yli­tän Ka­ba­no­vin tien!

Vii­si­kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min, kun Ju­gos­la­via ha­jo­si 1990- lu­vun alus­sa, toi­min YK:n ih­mi­soi­keus­tark­kai­li­ja­na eri­tyi­ses­ti Bos­ni­as­sa ja Ko­so­vos­sa.

Suo­mi ot­ti alu­eel­ta vas­taan suu­ren mää­rän pa­ko­lai­sia, mut­ta suu­ri osa vä­es­töä jäi pa­ko­lai­sik­si omaan maa­han­sa. Teh­ty rau­ha veti käy­tän­nös­sä ra­jo­ja alu­een si­säl­lä, joka pa­kot­ti ih­mi­siä jät­tä­mään ko­tin­sa, us­kon­non, su­vun tai kie­len vuok­si. Uu­si asuin­paik­ka oli eh­kä vain muu­ta­mien kym­me­nien ki­lo­met­rien pääs­sä omas­ta ko­dis­ta. In­hot­ta­via jal­ka­vä­ki­mii­no­ja oli edel­leen maas­sa.

Pys­tyin tun­te­maan sen sa­man epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­den mei­dän omal­ta ajal­tam­me, kun Kar­ja­lan ja Pork­ka­lan asuk­kai­den piti al­kaa pa­ko­lai­sik­si omas­sa maas­saan, Suo­mes­sa. Eh­kä lap­suu­den ko­ke­muk­sis­ta­ni oli hyö­tyä työs­sä­ni tuol­la alu­eel­la.

Tänä päi­vä­nä Kirk­ko­num­mel­la asuu uu­si pa­ko­lais­ryh­mä, Uk­rai­nan so­taa pa­ke­ne­vat kan­sa­lai­set. Toi­von sy­dä­mes­tä­ni, et­tä voim­me toi­vot­taa hei­dät ter­ve­tul­leik­si kun­ni­oi­tuk­sel­la ja em­pa­ti­al­la. Ve­nä­jän tuo­mit­ta­va ja lai­ton hyök­käys Uk­rai­naan on ve­ny­nyt pit­käk­si so­dak­si.

- Mo­net, jot­ka ei­vät pa­en­neet so­taa ul­ko­mail­le, ovat siir­ty­neet muil­le alu­eil­le Uk­rai­nan si­säl­lä. He­kin ovat ta­val­laan pa­ko­lai­sia omas­sa maas­saan.

- Teh­tä­vä­ni ei ole täs­sä ot­taa kan­taa. Ih­met­te­len kui­ten­kin pas­sii­vi­suut­ta jota Eu­roop­pa osoit­ti Ve­nä­jän Kri­min val­tauk­sen 2014 jäl­keen. Lii­an mon­ta uk­rai­na­lais­ta elä­mää on me­ne­tet­ty näi­nä vuo­si­na.

Mut­ta kuin­ka kävi Pork­ka­las­sa, kun por­tit avat­tiin 1956?

- Mo­net oli­vat lii­an van­ho­ja, toi­set oli­vat juur­tu­neet toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le yh­den­tois­ta vuo­den ai­ka­na. Mut­ta mo­nen eva­kuo­i­dun vaa­ka­ku­pis­sa pai­noi enem­män rak­kaus ko­ti­seu­tuun kuin jäl­leen­ra­ken­ta­mi­sen ras­kas taak­ka.

- Niil­le, jot­ka jak­soi­vat, saam­me ol­la kii­tol­li­sia, sil­lä alue on tä­nään mo­nil­le hyvä ja ra­kas ko­ti­paik­ka ja kun­ni­oi­tus alu­een mo­ni­puo­lis­ta luon­toa koh­taan huo­mi­oi­daan alu­et­ta ke­hi­tet­tä­es­sä.

Oma toi­vee­ni on, et­tä alu­een kau­niis­ta saa­ris­tos­ta tu­li­si kai­kil­le avoin tur­va­paik­ka ja Pork­ka­lan se­läs­tä va­pau­den meri.

Us­kon sii­hen, et­tä Upin­nie­men va­rus­kun­ta ja lai­vas­to toi­mi­vat tä­män ta­kei­na!

Kel­lo 15 saam­me kuun­nel­la kir­kon­kel­lo­jen soit­toa kii­tol­li­si­na.

Jussi Salo