Etätyö – uhka vai mahdollisuus?

Vii­me ai­koi­na on käy­ty kes­kus­te­lua etä­työn hyö­dyis­tä ja hai­tois­ta. Etä­työ on mo­nel­le suo­ma­lai­sel­le tapa so­vit­taa työ ja muu elä­mä yh­teen. Se sääs­tää ai­kaa ja tuo jous­toa ar­keen. Kun työ­mat­koi­hin ei kulu tun­te­ja päi­väs­sä, jää enem­män ai­kaa muul­le elä­mäl­le, ku­ten lap­sil­le, har­ras­tuk­sil­le ja pa­lau­tu­mi­sel­le. Vä­hem­män työ­mat­ka­lii­ken­net­tä tar­koit­taa myös vä­hem­män ruuh­kia. Ym­pä­ris­tö­kin kiit­tää.

Vii­me ai­koi­na on väi­tet­ty, et­tä etä­työ hi­das­taa tuot­ta­vuut­ta ja ta­lous­kas­vua. Väi­te on vää­rä. Suo­men ta­lous ei tak­kua etä­työn ta­kia, vaan hei­kon ta­lous­kas­vun, epä­var­man il­ma­pii­rin, työt­tö­myy­den ja työt­tö­myy­den pe­lon vuok­si. Kun ih­mi­set jou­tu­vat elä­mään jat­ku­vas­sa epä­var­muu­des­sa, he ei­vät us­kal­la ku­lut­taa, in­ves­toi­da tai ra­ken­taa tu­le­vai­suut­ta. Etä­työ sen si­jaan li­sää hy­vin­voin­tia ja työn imua ja sitä kaut­ta myös tuot­ta­vuut­ta.

Etä­työ osal­taan myös pi­tää koko Suo­men asut­tu­na. Se mah­dol­lis­taa työn­te­on siel­lä, mis­sä elä­mä on – kau­pun­kien li­säk­si myös ke­hys­kun­nis­sa, maa­kun­nis­sa ja maa­seu­dul­la ja pie­nem­mis­sä kun­nis­sa. Kun työn ei tar­vit­se jat­ku­vas­ti si­toa ih­mis­tä yh­teen paik­kaan, vah­vis­tuu alu­ei­den elin­voi­ma.

On ris­ti­rii­tais­ta, et­tä sa­maan ai­kaan kun pu­hu­taan työn jous­ta­voit­ta­mi­ses­ta ja di­gi­ta­li­saa­ti­on hyö­dyn­tä­mi­ses­tä, teh­dään pää­tök­siä, jot­ka hi­das­ta­vat tätä ke­hi­tys­tä. Hal­li­tuk­sen kaa­vai­le­ma ve­ro­tuk­sen työ­huo­ne­vä­hen­nyk­sen pois­to on konk­reet­ti­nen esi­merk­ki sii­tä, et­tä etä­työ­tä ei ar­vos­te­ta. Tämä ki­ris­tää mo­nen etä­työ­tä te­ke­vän, mut­ta sen li­säk­si myös mo­nen yk­si­ny­rit­tä­jän ve­ro­tus­ta.

Yri­tyk­siä ja työ­nan­ta­jia ei tule si­toa jäyk­kään sään­te­lyyn etä­työn suh­teen. Osaa­mi­nen ja tie­to sii­tä, mikä on te­hok­kain ja toi­mi­vin tapa työs­ken­nel­lä, on yri­tyk­sis­sä ja työn­te­ki­jöil­lä. Teh­tä­väs­tä riip­pu­en pa­ras tapa voi ol­la läs­nä­työ, etä­työ tai nii­den jous­ta­va yh­dis­tel­mä. Hal­li­tuk­sen tai Elin­kei­no­e­lä­män kes­kus­lii­ton teh­tä­vä ei ole mää­rä­tä, mis­tä kä­sin suo­ma­lai­set te­ke­vät työn­sä.

Etä­työ ei sovi kai­kil­le aloil­le, mut­ta niil­lä, joil­la se on mah­dol­lis­ta, se on osoit­ta­nut ar­von­sa. Sen si­jaan, et­tä sitä hei­ken­ne­tään ve­ro­tuk­sel­la, sii­hen tu­li­si kan­nus­taa. Työn ja per­heen yh­teen­so­vit­ta­mi­sen, alu­ei­den elin­voi­man ja mo­der­nin työ­e­lä­män ni­mis­sä. Etä­työ on myön­tei­nen mah­dol­li­suus: tu­le­vai­suut­ta, jota ei pidä jar­rut­taa men­neen ajan ajat­te­lul­la.

ANT­TI KAIK­KO­NEN

Kir­joit­ta­ja on Kes­kus­tan pu­heen­joh­ta­ja ja kan­sa­ne­dus­ta­ja.