LU­KI­JA­MAT­KAT

Lä­hes Uu­den­maan ko­koi­nen Got­lan­ti on Ruot­sin suu­rin saa­ri. Se si­jait­see Itä­me­rel­lä, noin 90 ki­lo­met­rin pääs­sä Ruot­sin ran­ni­kos­ta. Omaa ran­nik­koa saa­rel­la on pe­rä­ti 800 ki­lo­met­riä. Saa­rel­la asuu va­ki­tui­ses­ti noin 60 000 ih­mis­tä, mut­ta ke­säl­lä asu­kas­mää­rä mo­nin­ker­tais­tuu.

Got­lan­nin tun­ne­tuin koh­de on saa­ren ai­noa vi­ral­li­nen kau­pun­ki, kes­ki­ai­kai­nen han­sa­kau­pun­ki Vis­by. Jy­ke­vät ki­vi­set ke­hä­muu­rit ja ro­mant­ti­set ruu­su­ku­jat ovat teh­neet Vis­bys­tä Unes­con maa­il­man­pe­rin­tö­koh­teen. Saa­ren oma­lei­mai­nen tun­nel­ma syn­tyy sen his­to­ri­as­ta, ka­run­kau­niis­ta luon­nos­ta ja kult­tuu­ri­pe­rin­nös­tä.

Gotlannin pitkä historia

Vis­by kas­voi yh­dek­si har­vois­ta ruot­sa­lai­sis­ta Han­sa­lii­ton jä­se­nis­tä. Han­sa­liit­to oli poh­jois­sak­sa­lais­ten kau­pun­ki­val­ti­oi­den löy­hä yh­teen­liit­ty­mä, joka hal­lit­si Itä­me­ren kaup­paa 1200-lu­vul­ta noin 1400-lu­vul­le saak­ka. Vau­raut­ta Vis­byyn toi­vat suo­la, vil­ja, tur­kik­set ja vil­kas lai­va­lii­ken­ne.

Got­lan­nin his­to­ria ulot­tuu kui­ten­kin pal­jon kau­em­mas kuin kes­ki­ai­kaan. Saa­ren al­ku­pe­räi­sa­suk­kaat, gu­ta­rit, oli­vat tun­net­tu­ja me­ri­kaup­pi­ai­ta, jot­ka pur­jeh­ti­vat idän ve­si­reit­te­jä pit­kin Mus­tal­le­me­rel­le ja Lähi-itään saak­ka. Hei­dän kie­len­sä, gut­nis­ka, on vii­kin­ki­a­jal­ta juon­tu­va ruot­sin mur­re, jota pu­hu­taan saa­rel­la yhä.

Ajan­jak­sol­ta on pe­räi­sin poik­keuk­sel­li­sen pal­jon ar­ke­o­lo­gi­sia löy­tö­jä: yli 700 ho­pea-aar­ret­ta sekä har­vi­nai­sia ku­va­laat­to­ja eli ki­vi­paa­se­ja, joi­hin on ha­kat­tu ta­ri­nal­li­sia koh­tauk­sia lai­vois­ta, my­to­lo­gi­as­ta ja elä­mäs­tä en­nen kir­joi­tus­tai­don yleis­ty­mis­tä.

1900-lu­vul­la saa­ri nou­si uu­teen jul­ki­suu­teen kult­tuu­rin ja viih­teen kaut­ta. Oh­jaa­ja Ing­mar Berg­man asui Got­lan­nin poh­joi­so­sas­sa Få­rön saa­rel­la. 1970-lu­vun Pep­pi Pit­kä­tos­su -sar­jan Hu­vi­kum­pu ku­vat­tiin Vis­bys­sä, ja saa­ri esiin­tyy myös Sel­ma La­ger­lö­fin klas­sik­ko­te­ok­ses­sa Nils Hol­gers­sons ih­meel­li­nen mat­ka.

Ny­kyi­sin Vis­by tun­ne­taan his­to­ri­an­sa li­säk­si useis­ta tee­ma­vii­kois­ta. Kes­ki­ai­ka­viik­ko elä­vöit­tää kau­pun­kia tur­na­jai­si­neen ja naa­mi­ai­sa­sui­neen, Al­me­da­len-vii­kol­la puo­lu­eet ko­koon­tu­vat po­liit­ti­siin kes­kus­te­lui­hin, ja hei­nä­kuun lo­pul­la vie­te­tään niin sa­not­tua ”Tuk­hol­man viik­koa”, jol­loin saa­ri täyt­tyy nuo­ris­ta juh­li­jois­ta.

Keskiaikainen kivikaupunki ja rauhallinen saariluonto

Luon­nol­taan Got­lan­ti on ai­nut­laa­tui­nen. Kalk­ki­ki­vi­nen maa­pe­rä hei­jas­taa va­loa ta­val­la, joka saa mai­se­man näyt­tä­mään ete­läi­sem­mäl­tä kuin le­vey­sas­te an­tai­si odot­taa. Ka­ta­ja­pen­sai­kot, ke­dot ja har­maat ki­vi­muu­rit muo­dos­ta­vat saa­ren tyy­pil­li­sen mai­se­man. Poh­joi­ses­sa si­jait­se­va Fårö tun­ne­taan rau­keis­ta - jyl­his­tä ki­vi­muo­dos­tel­mis­ta, jot­ka meri on muo­van­nut vuo­si­tu­han­sien ai­ka­na.

Vis­bys­sä kul­ki­ja löy­tää it­sen­sä rau­hal­li­ses­ta kes­ki­ai­kai­ses­ta kau­pun­gis­ta, jos­sa ka­pe­at mu­ku­la­ki­vi­ku­jat hou­kut­te­le­vat kul­jes­ke­le­maan. Ta­lo­jen pas­tel­li­sä­vyi­set jul­ki­si­vut, ja ruu­su­köyn­nök­set luo­vat ro­mant­ti­sen tun­nel­man.

Kau­pun­gis­sa on säi­ly­nyt myös 12 kes­ki­ai­kais­ta kir­kon­rau­ni­o­ta. Alun pe­rin ki­vi­kirk­ko­ja oli saa­rel­la pe­rä­ti yli 90. Mo­net Got­lan­nin kir­kois­ta jäi­vät vä­hi­tel­len pois käy­tös­tä kau­pun­gin lois­ton hii­pu­es­sa var­hais­mo­der­ni­na ai­ka­na. Poh­joi­so­sas­sa si­jait­se­va Py­hän Kle­men­sin rau­ni­o­kirk­ko on eri­tyi­sen vai­kut­ta­va.

Lampaita, sahramia ja tryffeleitä

Got­lan­ti ei oli­si Got­lan­ti il­man lam­pai­ta. Har­maa­vil­lai­nen got­lan­nin­lam­mas on pait­si mai­se­mal­li­ses­ti tär­keä eläin, myös saa­ren yl­pey­de­nai­he. Sen vil­las­ta val­mis­te­taan laa­duk­kai­ta teks­tii­le­jä ja sen li­haa tar­joil­laan pai­kal­li­sis­sa ra­vin­to­lois­sa. Pe­rin­tei­sin herk­ku on sa­vus­tet­tu lam­mas.

Ma­ke­an ys­tä­viä ilah­dut­taa sah­ra­mil­la maus­tet­tu pan­nu­kak­ku, joka tar­joil­laan ker­ma­vaah­don ja hil­lon kera. Syk­syi­sin saa­rel­la et­si­tään tryf­fe­lei­tä ja vie­te­tään tryf­fe­li­fes­ti­vaa­lia - Got­lan­nin kalk­ki­ki­vi­nen maa­pe­rä luo otol­li­set olo­suh­teet nii­den kas­vul­le

Pai­kal­li­nen huu­mo­ri pil­kah­te­lee myös ruo­ka­kult­tuu­ris­sa. Vis­byn ku­jil­ta voi löy­tää Got­tg­lug­gin eli ”herk­ku­au­kon” - ka­dul­le avau­tu­van ruo­ka­ki­os­kin. Ja jos et­sit lou­nas­paik­kaa Vis­byn to­ril­la, voit is­tah­taa be­to­nis­ten, lam­paan muo­tois­ten penk­kien pääl­le. Ne muis­tut­ta­vat lem­pe­äl­lä ta­val­la sii­tä, kuka Got­lan­nin to­del­li­nen val­ti­as on.