Suo­mea pi­de­tään usein sääs­tä­väi­se­nä ja te­hok­kaa­na yh­teis­kun­ta­na. Sil­ti ar­jen ta­sol­la syn­tyy huo­mat­ta­vaa hä­vik­kiä niin kau­pois­sa, ra­vin­to­lois­sa kuin jul­ki­sis­sa käy­tän­nöis­sä­kin. Maa­han­muut­ta­ja­na ja har­joit­te­li­ja­na kir­joit­ta­ja tar­kas­te­lee il­mi­ö­tä omien ko­ke­mus­ten­sa sekä kan­sain­vä­li­sen ver­tai­lun kaut­ta.

On sa­not­tu, et­tä huk­ka on ka­pi­ta­lis­ti­sen ta­lous­jär­jes­tel­män si­sään­ra­ken­net­tu piir­re. Il­miö nä­kyy myös Suo­mes­sa, maas­sa jota usein pi­de­tään sääs­tä­väi­syy­den, te­hok­kuu­den ja mi­ni­ma­lis­ti­sen elä­män­ta­van esi­merk­ki­nä.

Asi­a­kas­pal­ve­lu­a­lan kou­lu­tuk­sen jäl­keen suo­ri­tin har­joit­te­lun mel­ko suu­res­sa lä­hi­kau­pas­sa. Ky­sei­nen hal­pa­kaup­pa­ket­ju toi­mii use­as­sa Eu­roo­pan maas­sa, muun mu­as­sa Suo­mes­sa, Ruot­sis­sa, Sak­sas­sa ja Tans­kas­sa. Jo muu­ta­man päi­vän jäl­keen kävi il­mi, et­tä mer­kit­tä­vä osa hä­vi­kis­tä syn­tyi ni­me­no­maan jär­jes­tel­män toi­min­ta­mal­lis­ta.

Hukka syntyy usein rakenteista

Tuo­te­va­li­koi­ma ja toi­mi­tus­mää­rät pää­te­tään kes­ki­te­tys­ti ket­jun pää­kont­to­ris­sa Ruot­sis­sa. Pai­kal­li­sil­la myy­mä­löil­lä ei ole mah­dol­li­suut­ta mu­kaut­taa tuo­te­va­li­koi­maan­sa alu­eel­li­sen ky­syn­nän mu­kaan. Käy­tän­nös­sä tämä tar­koit­taa et­tä tuot­tei­ta toi­mi­te­taan myy­mä­löi­hin riip­pu­mat­ta sii­tä, on­ko niil­le pai­kal­lis­ta ky­syn­tää vai ei. Myy­mä­lä­pääl­li­kön mu­kaan riit­tää, et­tä jo­kin tuo­te myy hy­vin Ruot­sis­sa – sen jäl­keen se toi­mi­te­taan au­to­maat­ti­ses­ti yli 200 myy­mä­lään eri mais­sa.

Seu­rauk­set ovat hel­pos­ti ha­vait­ta­vis­sa: osa tuot­teis­ta jää hyl­lyi­hin kuu­kau­sik­si, kun taas jot­kut tuot­teet lop­pu­vat jat­ku­vas­ti kes­ken. Eri­tyi­sen on­gel­mal­li­sek­si ti­lan­ne muo­dos­tuu nii­den tuot­tei­den koh­dal­la, joi­den säi­ly­mi­sai­ka on ra­jal­li­nen.

Har­joit­te­lun ai­ka­na jou­duin hä­vit­tä­mään sa­to­ja koi­ran­ruo­ka­purk­ke­ja sekä kym­me­niä vi­her­kas­ve­ja, jot­ka oli­vat seis­seet myy­mä­läs­sä lii­an pit­kään. Nii­tä ei saa­nut vie­dä ko­tiin ei­kä lah­joit­taa eteen­päin, sil­lä hä­vi­tet­tä­väk­si mää­rät­ty­jen tuot­tei­den kä­sit­te­lyä kos­ki­vat tiu­kat sään­nöt. Jä­te­a­lu­eet oli­vat lu­kit­tu­ja, ei­kä hen­ki­lö­kun­nal­la ol­lut asi­aa ka­jo­ta nii­den si­säl­töön. Toi­si­naan myös vain hie­man kol­hiin­tu­neet tai muu­toin pik­ku­vi­kai­set käyt­tö­ta­va­rat pää­tyi­vät jät­teek­si.

Myös työ­voi­man käyt­tö vai­kut­ti ajoit­tain te­hot­to­mal­ta. Myy­mä­löi­den tee­ma­hyl­lyt jär­jes­tel­tiin sään­nöl­li­ses­ti uu­del­leen kes­kus­hal­lin­non oh­jei­den mu­kai­ses­ti. Joi­na­kin päi­vi­nä työ koos­tui sii­tä, et­tä sa­to­ja tuot­tei­ta siir­rel­tiin pai­kas­ta toi­seen il­man, et­tä lop­pu­tu­los toi asi­ak­kaal­le tai myy­mä­läl­le mer­kit­tä­vää li­sä­ar­voa. Työ­voi­ma Suo­mes­sa ei ole hal­paa, ja täl­lai­nen toi­min­ta he­rät­ti ky­sy­myk­siä re­surs­sien jär­ke­väs­tä käy­tös­tä.

Sa­man­lai­sia ko­ke­muk­sia kuu­luu elin­tar­vi­ke­myy­mä­löis­tä. Har­joit­te­lus­sa ol­lut opis­ke­lu­to­ve­ri­ni ker­toi, et­tä elin­tar­vik­keet hä­vi­tet­tiin vä­lit­tö­mäs­ti vii­mei­sen käyt­tö­päi­vän tai pa­ras­ta en­nen -mer­kin­nän um­peu­dut­tua, vaik­ka tuot­teet oli­si­vat ol­leet vie­lä käyt­tö­kel­poi­sia. Hän ih­met­te­li, mik­sei ruo­kaa voi­tu oh­ja­ta hy­vän­te­ke­väi­syys­jär­jes­töil­le ai­ka­na, jol­loin il­mai­sen ruo­ka-avun tar­ve on kas­va­nut mer­kit­tä­väs­ti.

Ai­em­mat ko­ke­muk­se­ni buf­fet-ra­vin­to­las­sa työs­ken­te­lys­tä edus­ta­vat sa­maa il­mi­ö­tä. Elin­tar­vik­kei­ta kos­ke­vien tur­val­li­suus­mää­räys­ten vuok­si osa ruo­as­ta jou­dut­tiin hä­vit­tä­mään päi­vän päät­teek­si, vaik­ka se oli­si ol­lut vie­lä täy­sin syö­mä­kel­pois­ta. Ruo­an mää­rää tai ruo­ka­lis­taa ei kui­ten­kaan ha­lut­tu muut­taa.

On­ko huk­ka kui­ten­kaan vain mark­ki­na­ta­lou­den syn­nyt­tä­mä on­gel­ma? Sa­noi­sin et­tä ei.

Eri kulttuurit, sama lopputulos

Ver­tai­lun vuok­si voi­daan tar­kas­tel­la ke­hi­tys­mai­ta. Erään viet­na­mi­lai­sen te­ol­li­suu­sa­lu­een ra­ken­nusp­ro­jek­tis­sa pel­käs­tään pe­rin­tei­siin ri­tu­aa­lei­hin liit­ty­vään pa­pe­rie­si­nei­den polt­ta­mi­seen käy­tet­tiin yh­des­sä ta­pah­tu­mas­sa yli 30 000 eu­roa. Viet­na­mis­sa pol­te­taan vuo­sit­tain kym­me­niä tu­han­sia ton­ne­ja ri­tu­aa­lie­si­nei­tä. Sa­mal­la maa kuu­luu Aa­si­an ja Tyy­nen­me­ren alu­een suu­rim­piin ruo­ka­hä­vi­kin tuot­ta­jiin.

Jul­kis­ra­hoit­tei­set juh­lat, buf­fet-kult­tuu­ri ja upon­nei­den kus­tan­nus­ten har­haan pe­rus­tu­va ajat­te­lu­ta­pa li­sää­vät ruo­ka­hä­vik­kiä, sa­mal­la kun köy­hien alu­ei­den lap­set elä­vät ää­rim­mäi­ses­sä puut­tees­sa. Vas­tak­kai­suus on räi­keä.

Yh­teis­tä eri mai­den ja jär­jes­tel­mien vä­lil­lä on se, et­tei ku­kaan mak­sa suo­raan sii­tä, mitä heit­tää pois. Yk­sit­täi­nen mai­to­purk­ki, juh­la­pöy­däs­tä yli­jää­nyt ruo­ka tai ri­tu­aa­lie­si­ne tun­tu­vat vä­hä­pä­töi­sil­tä, mut­ta mil­joo­nat pie­net teot muo­dos­ta­vat yh­des­sä ra­ken­teel­li­sen on­gel­man.

Poh­jois­mais­sa huk­ka on usein seu­raus­ta kes­ki­te­tys­tä ja te­hok­kaas­ta mut­ta jous­ta­mat­to­mas­ta jär­jes­tel­mäs­tä. Muu­al­la se syn­tyy tun­teis­ta, pe­rin­teis­tä ja näyt­tä­mi­sen tar­pees­ta. Syyt ovat eri­lai­sia, mut­ta seu­rauk­set sa­mo­ja: luon­non­va­ro­ja tuh­la­taan, ym­pä­ris­tö kuor­mit­tuu ja vas­tuu ha­jau­tuu.

Kaik­kea ei voi muut­taa ker­ral­la, ei­kä yk­sit­täi­nen ih­mi­nen voi kor­ja­ta ko­ko­nai­sia jär­jes­tel­miä. Mut­ta jo­kai­nen meis­tä voi vai­kut­taa: ku­lut­taa hie­man har­ki­tum­min, ar­vos­taa hi­tu­sen enem­män nii­tä asi­oi­ta mitä meil­lä on ja vält­tää huk­kaa­mis­ta.

Näin voim­me yh­des­sä muut­taa maa­il­maa hiu­kan rei­lum­mak­si pai­kak­si elää.

NGU­YEN BAO TRAM

Kir­joit­ta­ja on Kirk­ko­num­mel­la asu­va maa­han­muut­ta­ja