Olin vii­kon­lop­pu­na las­ten­las­ten, 5v ja 10v kans­sa usein kä­ve­lyl­lä Jor­vak­sen Ma­sa­laan joh­ta­val­la jal­ka­käy­tä­vä-pyö­rä­tiel­lä. Muu­ta­man ker­ran olim­me suo­ras­taan hen­gen­vaa­ras­sa äly­tön­tä vauh­tia ohit­ta­vien pyö­räi­li­jöi­den ta­kia. Kul­jim­me oi­ke­as­sa reu­nas­sa, mut­ta luon­nol­li­ses­ti 5v ei ai­na pysy reu­nas­sa. Ai­van yl­lät­tä­en tu­le­vat pyö­räi­li­jät ei­vät kil­ku­ta kel­loa, ei­vät­kä yh­tään hil­jen­nä, vaik­ka nä­ke­vät lap­sia ole­van tiel­lä. Jot­kut jopa näyt­tä­vät ole­van vi­hai­sia, kun kul­jim­me oi­keu­te­tus­ti tiel­lä. Mis­tä moi­nen piit­taa­mat­to­muus, joku vie­lä ajaa las­ta päin ja seu­rauk­se­na voi ol­la pa­him­mil­laan lap­sen kuo­le­ma.

MART­TI KO­LEH­MAI­NEN

Kon­gin­kan­gas