Jussi Salo
ADLERCREUTZ
Kun maailma muuttuu, myös kesäloman ajankohdasta tulee voida keskustella
Suomessa kesäloma alkaa jo touko–kesäkuun vaihteessa. Virossa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa – lähimmissä verrokkimaissamme – koulua käydään vielä 1–4 viikkoa pidempään. Vastaavasti syyslukukausi alkaa meillä varhain, esimerkiksi Kirkkonummella viime vuonna jo 7. elokuuta. Se tarkoittaa, että suomalaiset lapset palaavat koulunpenkille samaan aikaan, kun suuri osa Eurooppaa yhä viettää kesälomaa. Suomi poikkeaa tällä hetkellä selvästi pohjoismaisesta ja eurooppalaisesta normista syyslukukauden aloitusajankohdan suhteen.
Suomalaisen lukuvuoden aikataulua selittävät historialliset syyt, kuten vanhan maatalousyhteiskunnan tarpeet. Kansainvälisesti järjestelmämme on kuitenkin varsin poikkeuksellinen. Se oli aikanaan toimiva ratkaisu, mutta nykymaailmassa siihen liittyy myös selkeitä haasteita. Yhä useammat työpaikat ovat riippuvaisia ympäröivän maailman aikatauluista.
Kun Suomen aikataulu poikkeaa muiden maiden käytännöistä, on vähintäänkin perusteltua pysähtyä pohtimaan, miksi näin on. Juuri tätä keskustelua toivon nyt voivamme käydä – avoimesti ja ilman ennakkoasenteita.
Työelämässä, erityisesti yksityisellä sektorilla, arki on yhä enemmän sidoksissa kansainväliseen rytmiin. Siksi vanhemmilla voi olla vaikeampaa pitää lomaa kesäkuun ensimmäisinä viikkoina kuin elokuun alussa.
Se luo tilanteen, jossa järjestelmän rakenne tarpeettomasti vaikeuttaa vanhempien mahdollisuuksia viettää kesällä aikaa lastensa kanssa.
Lisäksi on hyvä huomata, että perheissä, joilla on paljon resursseja, lasten leirien ja kerhojen järjestäminen kesäkuun alkuun ei välttämättä ole suuri haaste. Kaikilla perheillä ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta tai resursseja. Tämä on noussut esiin myös keskusteluissani lastensuojelun kanssa.
Opettajat kertovat, että lapset ovat keväällä väsyneitä. En kyseenalaista tätä havaintoa, vaan otan sen vakavasti. Samalla pohdin, liittyykö väsymys tiettyyn päivämäärään vai siihen, että tieto kesäloman lähestymisestä vaikuttaa jaksamiseen. Olisiko tilanne sama kaksi viikkoa ennen koulun päättymistä riippumatta siitä, milloin se on? Ja näemmekö vastaavaa väsymystä syyslukukaudella, kun siirrymme kohti pimeämpää aikaa?
Opetus- ja kulttuuriministeriössä olemme nyt valmistelleet selvityksen siitä, miltä uusi malli voisi käytännössä näyttää. Malliin sisältyisi uusi kevätloma huhtikuun loppupuolelle kevätlukukauden keventämiseksi. Lausuntokierroksen aikana toivotan tervetulleiksi näkemyksiä laajasti eri yhteiskunnan toimijoilta ja kannustan avoimeen ja rakentavaan keskusteluun siitä, miten lukuvuosi tulisi tulevaisuudessa parhaiten järjestää.
Joskus Suomessa on onnistuttu löytämään paras ratkaisu. Mutta ei aina. Voisiko kesäloman ajankohta olla yksi niistä kysymyksistä, joita kannattaa tarkastella uudelleen?
ANDERS ADLERCREUTZ
Opetusministeri ja RKP:n puheenjohtaja
