Jussi Salo
ENQVIST
Kuntien ja hyvinvointialueen hankinnat eivät saa tukea modernia orjuuttaKunnat ja hyvinvointialue ovat alueen suurimpia ostajia. Siksi myös julkiset hankinnat voivat tahtomattaan tukea modernia orjuutta, jos hinta ohittaa ihmisoikeudet. Paavo Teittinen kuvaa kirjassaan Pitkä vuoro - Kuinka moderni orjuus juurtui Suomeen, miten riisto ei ole vain yksittäisiä tapauksia, vaan käytäntöjä, joihin markkinat sopeutuvat. Kun halpatyö muuttuu normiksi, vastuu hämärtyy ja heikoimmassa asemassa oleva jää ilman suojaa.
Teittisen mukaan moderni orjuus tarkoittaa työtä ilman aitoa vapautta päättää omasta elämästä ja työstä. Ihmistä voidaan sitoa velalla, uhkailulla ja riippuvuudella työnantajasta, tai pelolla karkotuksesta, kun paperit ja toimeentulo ovat yhden työnantajan käsissä. Ulospäin työ voi näyttää tavalliselta, mutta todellisuudessa työntekijä voi joutua maksamaan työpaikastaan, palauttamaan osan palkastaan ja tekemään työtä surkeilla ehdoilla huonoissa oloissa, uskaltamatta lopettaa.
Tämä näkyy myös julkisissa hankinnoissa, siinä mitä kunta ja hyvinvointialue ostavat. Me kilpailutamme ja hankimme siivousta, ruokapalveluja, kuljetuksia, rakentamista ja hoivaa, ja näihin liittyy usein laajoja alihankintaketjuja. Jos kilpailutus rakentuu lähes pelkän hinnan varaan ja sopimuskauden valvonta jää heikoksi, syntyy tilaa toimijoille, jotka voittavat urakoita polkuhinnoilla. Silloin julkinen raha voi valua ketjuihin, joissa työehdot ovat paperilla kunnossa, mutta arjessa työntekijä on riippuvainen, vaiennettu ja vailla mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan.
Teittinen kuvaa kirjassaan miten modernia orjuutta esiintyy mm. ravintola-alalla, siivousalalla, marjanpoiminnassa ja muussa viljelyssä, maataloudessa, hoiva-aloilla, alustataloudessa sekä rakennusalalla. Siivousala on tästä erityisen puhutteleva esimerkki: riistolla toimiva yritys voi tarjota urakat polkuhintaan, viedä työt rehellisiltä toimijoilta ja samalla tehdä poikkeuksellisen kovaa voittoa. Julkinen tilaaja voi tahtomattaan vahvistaa tätä kehitystä, jos vastuullisuus jää juhlapuheiksi.
Siksi kuntien ja hyvinvointialueen pitää pystyä vaatimaan enemmän ja myös todentamaan se. Tarvitsemme tarjouspyyntöihin vahvat vastuullisuuskriteerit ja selkeät vaatimukset alihankinnan läpinäkyvyydestä. Tarvitsemme sopimuskauden aikaista seurantaa ja tarkastuksia, ei vain paperien pyörittämistä kilpailutusvaiheessa. Ja ennen kaikkea tarvitsemme turvalliset kanavat ilmoittaa väärinkäytöksistä niin, että tieto johtaa toimiin, eikä kostoon tai vaikenemiseen.
Polkuhinta ja kiire eivät saa ajaa ihmisarvon ja ihmisoikeuksien ohi. Meidän on tehtävä kaikkemme modernin orjuuden kitkemiseksi, myös omissa hankinnoissamme.
MINNA ENQVIST
Kunnanvaltuutettu, Kirkkonummi
Varavaltuutettu, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue
Vasemmisto
