LÄDUVIKENIN ranta-asemakaavan vaikutusalue. Kuvalähde: Kirkkonummen kunta
Jussi Salo
PORKKALA
Läduvikin ranta-asemakaava vireilleKIRKKONUMMI
Kuntakehityksen lautakunnassa on esillä 25.2. Läduvikin ranta-asemakaavan saattaminen vireille. Lautakunnalle ehdotetaan, että se hyväksyy Läduvikin ranta-asemakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelman ja asettaa kaavan julkisesti nähtäville.
Suunnittelualue sijaitsee Kirkkonummen Porkkalanniemen eteläkärjessä, meren äärellä, Telegrafbergetin ja Pampskatanin välissä, Tullandintien ja Mjölandetin länsipuolella.
Porkkalanniemen eteläkärki on pääosin virkistys- ja luonnonsuojelualuetta sekä yksityistä loma-asutusta ranta-alueilla. Suunnittelualueella ei ole pysyviä asuntoja.
NÄKYMÄ idästä, Mjölandetilta Läduviken -nimisen lahden yli suunnittelualueelle (Kuva: P. Eriksson 20.8.2025)
Jussi Salo
Ranta-asemakaavassa järjestellään uudelleen voimassa olevan saaristo- ja rannikkoalueiden osayleiskaavan mukaiset kaava-alueen loma-asumisen alueet sekä virkistysalueet siten, että nykyinen maan omistustilanne huomioidaan. Rakennuspaikkojen lukumäärät kiinteistöillä osoitetaan 1990-luvulla yleiskaavoituksen pohjaksi laaditusta rakennusoikeuslaskelmasta poikkeavalla tavalla siten, että kaava-alueen nykyiselle neljälle rakennetulle kiinteistölle muodostuu kolme vapaa-ajan asuntojen rakennuspaikkaa.
Kuntalaisten virkistysmahdollisuudet turvataan
Kirkkonummen kunnan omistama Läduvikenin virkistys- ja luonnonsuojelualue (2,79 ha) rantoineen muodostaa runsaan puolet koko kaava-alueen maanpinnasta (5,02 ha), jolla turvataan kuntalaisten virkistysmahdollisuudet ja pääsy rantaan.
Lisäksi Läduvikenin virkistysalue jatkuu idässä kaava-alueen ulkopuolelle, mahdollistaen myös lahden toisella puolella pääsyn rantaan. Jälkimmäisellä alueella kaava-alueen ulkopuolella on pysäköintialue, keittokatos sekä venelaituri.
Kaava-alueeseen kuuluu myös pienehkö vesialue (n. 0,73 ha) virkistys- ja luonnonsuojelualueen lahdenpoukamassa.
Rantamaiseman ilmeen ja luonnon säilyminen turvataan erillisellä asemakaavamääräyksellä.
Mielenkiintoinen historia
Läduviken oli vielä viime vuosisadan alussa kaukana tieyhteyksistä, yhteydet vaikeasti saavutettavalle alueelle kulkivat vesiteitse. Ensimmäinen tie alueen viereen ja sieltä edelleen Tullandetin saarelle, näkyy vasta parenteesin jälkeisestä
ilmakuvasta 1956. Pitäjänkartoista 1932–43 ilmenee käsin piirrettynä lisäyksenä karttaan, että Tullandintie olisi siinä vaiheessa ollut puolitiehen raivattu kärrynpolku, joka päättyi noin 800 m pohjoiseen.
MERUKSEN torppa mereltä katsottuna, eli idästä (kirjasta Porkala – bygd i förvandling).
Jussi Salo
Neuvostoliitolla lienee vuokra-aikana ollut kevyt rannikkopatteri entisen luotsiaseman kohdalla ja konekivääripesäke kaava-alueen pohjoisosan ulkopuolella, joten on oletettavissa, että Tullandintie rakennettiin jonkinlaisena yhteytenä Neuvostoliiton vuokra-aikana, kuten moni muukin Porkkalanniemen nykyisistä teistä.
Suunnittelualueella on 1900-luvun alussa sijainnut kolme ympärivuotista asuntoa, joista kaksi tuhoutuivat Neuvostoliiton vuokra-aikana. Pohjoisin, ns. Meruksen luotsintorppa ja kaikki siihen kuuluvat ulkorakennukset tuhoutuivat perustuksiaan myöten, keskellä oleva rakennus, ns. Helmin tupa säilyi huonokuntoisena, kun taas eteläisimmästä, Lugnets Annan mökistä oli vain perustukset jäljellä parenteesin jälkeen 1956.
Luotseja, majakanvartijoita ja kalastajia
Vaikka pienet mökit usein kutsuttiinkin torpiksi, Läduvikenin väestö oli viime vuosisadan alussa luotseja, majakanvartijoita ja kalastajia. Viime vuosikymmeninä ennen sotia Meruksen torppa ja Lugnets Anna toimivat myös kesäasuntoina. Meruksen luotsintorppa oli niistä pohjoisin, ja sen jäännökset löytyvät keskeltä kaava-aluetta.
Kirkkonummen kartaston ilmakuvista ilmenee, että Tullandintien silta on rakennettu parenteesin, eli vuosien 1944 ja 1956 välisenä aikana.
Kaava-alueen eteläpuolella Läduviken avautuu Tavastfjärdenin selkään, jolla on ollut historiallisesti strateginen merkitys, sijaitseehan Porkkalanniemi Suomenlahden kapeimmassa kohdassa, josta on ollut mahdollista valvoa ja suojella laivojen liikennettä.
Tavastfjärdenillä käytiin vuonna 1789 iso meritaistelu, jossa venäläiset alukset muutamaksi kuukaudeksi onnistuivat estämään meriliikenteen Suomen rannikkoa pitkin ja myös miehittämään Pampskatanin. Tavastfjärdeniltä ja
sen ympäristöstä löytyy varsin monta eri aikakausina uponneita hylkyjä ja alueella avattiin sukeltajille vuonna 2018 Porkkalan laaja vedenalainen hylkypuisto.
