Jussi Salo
ÅSTRÖM
Länsiradan petollinen osakassopimusHyväksyttävänä oleva osakassopimus koskien 1.3 mrd € lähijunavaihetta, määrittelee osakkaiden rahoitusvastuut ja päätäntävallan hankeyhtiössä. Sopimus peilaa käytyjen neuvottelujen vaikeutta. Näennäisesti valtio sitoutuu noin 70 % rahoitusosuuteen kuntien maksaessa 30 %, mutta tarkempi tarkastelu murtaa illuusion.
Tosiasiallisesti valtio sitoutuu tässä kohtaa vain 30 % osuuteen (400 milj. €). Loppuosuus (520 milj. € laina) edellyttää eduskunnan erillistä päätöstä noin vuonna 2030. Samoihin aikoihin valtion tulisi päättää sitoutumisesta 2. vaiheeseen ts. 2 mrd € maksavaan Salpausselkää halkovaan osuuteen. Moni eduskuntapuolue on jo ilmaissut muita prioriteetteja. Myös valtion velkajarru tulee vastaan. Hankkeen jäädessä lähijunahankkeeksi, 30 % on tavanomainen valtion osuus. Valtiolta on myös rajattu pois kaikki vastuu kustannusnousuista. Rakennusindeksistä johtuva kustannusnousu jää yksikäsitteisesti kunnille, eikä valtio rahoita muutakaan kustannusnousua. Esim. jo maltillinen +30 % euromääräinen nousu kymmenvuotisessa hankkeessa tuplaa kuntien kustannukset. Em. valtion lainan jäädessä pois, kuntien hintalappu nousee 3-4 kertaiseksi jo ennen muita kustannusnousuja, joita yleensä tulee. Länsimetrossa 1.vaiheen kustannus nousi 440->1200 milj. €.
Kunnan teettämä juridinen arvio vahvistaa, että kuntien enimmäisvastuuta ei ole selvästi rajattu. Erään tulkinnan mukaan kunnat voisivat välttää lisämaksuvelvoitteita karsimalla hanketta, ts. jättämällä sen osin kesken. Käytännössä hankkeet kuitenkin viedään loppuun, jolloin rahat haetaan kunnilta, Tulkinnanvaraista on miten ja milloin. Yhtiössä kaikki päätökset voidaan kuitenkin tehdä 75 % määräenemmistöllä, mihin riittää valtio yhdessä joko Turun tai Espoon kanssa. Kirkkonummen 1,2 % äänimäärä on häviävän pieni.
Sopimus on sitovuuteensa ja merkittävyyteensä nähden huomattavan epätarkka. Esim. asema-alueiden ja rataan liittyvien tiejärjestelyjen toteuttamisesta ei ole esitetty eriteltyä kustannusarviota eikä vastuunjakotaulukkoa. Kirkkonummen osuus odottaa vielä osayleiskaavan ja ratasuunnitelman hyväksyntää. Ei ole selvää, mikä kuuluu ratayhtiölle ja mikä jää kunnan maksettavaksi. Rahojen loppuessa tulkinnanvaraiset asiat kaadetaan kunnille, kuten Länsimetrohankkeessakin kävi. Valtion lunastaman ratainfran ja kuntien taseeseen jäävien tiejärjestelyjen kustannusjakoa ei ole eritelty. Mahdollisista radan käytöstä perittävistä pääomakuluista ei ole selvyyttä. Jos sovellettaisiin nykyisen kaltaisia HSL infrakorvauksia, Kirkkonummi maksaa Espoolle miljoonia euroja vuodessa. Isot epävarmuudet tulisi karsia ennen sopimuksen hyväksymistä. Epäselvyydet ovat riski erityisesti pienelle osakkaalle.
Vaikka ratahanketta ja Veikkolan seisaketta itsessään kannattaisi, osakassopimukseen liittyminen olisi Kirkkonummelle juridistaloudellisesti harkitsematonta. Sopimuksen 16+12 milj. € kustannus varmuudella nousee ja voi realistisesti moninkertaistua. Oma vaikutusvalta on olematonta. Tarkasteluja eri skenaarioiden vaikutuksesta kuntatalouteen ei ole tehty. Kirkkonummen jäädessä sopimuksen ulkopuolelle, aseman voi puolestaan jälkikäteenkin toteuttaa omakustanteisesti. Tämä tulee pessimistisestikin arvioidenkin edullisemmaksi, rajaa riskejä ja säilyttää päätäntävallan kunnalla.
Päättäjiä luonnollisesti painostetaan ajattelemaan, että osakassopimuksen hylkääminen tarkoittaisi, että Veikkola jäisi lopullisesti ilman asemaa ja alueellisen kehityksen väliinputoajaksi. Seisakkeen ollessa yleiskaavassa rataa kuitenkaan ei voi rakentaa niin, että aseman toteuttaminen estyy. Espoon Myntinmäkikin jätetään vain asemavaraukseksi. Osakassopimuksessa on liittymislauseke ja rata kaipaa kaikkea vähäistä käyttöpotentiaaliaan. Veikkolan sivuuttaminen ainoana olemassa olevana radanvarren asutuksena heikentäisi hankkeen kaikkia mittareita, mukaan lukien edellytyksiä saada EU-tukea. Jos kunta tarjoutuu rahoittamaan seisaketta tieliityntöineen esitetysti, vaikkakin osakassopimuksen ulkopuolelta, tämän hyväksyminen on lopulta hankkeen, seudun ja kaikkien kuntien edun mukaista.
Taannoisessa Apotti-hankkeessa tuli takkiin 8 milj. € siitä, että menimme vastaavasti painostettuna mukaan ensimmäisinä. Myöhemmin liittyneet saivat paremmat ehdot ja ulospääsyn. Historiasta kannattaa ottaa oppia ja päätökset tehdä omista lähtökohdista, eikä liiaksi osana muiden suunnitelmaa.
KIM ÅSTRÖM
Kunnanhallituksen jäsen
Kokoomus
