Jussi Salo
FELIPE
Naisiin kohdistuvan väkivallan osalta Suomi on ollut jo pitkään tarkkailuluokallaEuroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan Suomi on EU:n turvattomin ja väkivaltaisin maa naisille. Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa vakava ja edelleen ratkaisematon ihmisoikeuskysymys.
Tilastoista voimme lukea karua kieltä, joka on monen naisen todellisuus: lähes 60 % suomalaisista naisista on elämänsä aikana kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Puolet suomalaisnaisista on kohdannut parisuhteessa henkistä väkivaltaa ja lähes kolmannes (29,7 %) on joutunut vainon kohteeksi. Peräti 16 % suomalaisista naisista on kokenut raiskauksen. Naiset kohtaavat miehiä useammin sekä vakavaa että toistuvaa väkivaltaa (Tilastokeskus 2023).
Suomi on pahasti jäljessä velvoitteistaan
Vuonna 2024 voimaan astunut EU:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen direktiivi edellyttää jäsenmailta konkreettisia ja vaikuttavia toimia väkivallan ehkäisemiseksi ja uhrien tukemiseksi. Samalla Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, mutta tavoitteissa on jääty jälkeen.
Kansainväliset ihmisoikeuselimet ovat toistuvasti huomauttaneet Suomelle siitä, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ei ole torjuttu riittävän johdonmukaisesti tai riittävin resurssein.
Tilanne edellyttää välittömiä toimia.
Erityisesti tämän päivän maailmassa, jossa konservatiivisimmat äänet esineellistävät naisia, on tärkeää huolehtia naisen ihmisarvon tunnustavasta ilmapiiristä. Esimerkiksi Facebook ei enää hätkähdä naisen vertaamista omaisuuteen; tällaista viestiä emme voi hyväksyä.
Tarvitaan lisää konkreettisia keinoja ja pysyvää rahoitusta väkivaltatyöhön sekä ehkäisevään työhön. Erityisen kriittisessä asemassa ovat matalan kynnyksen palvelut, joiden merkitys uhrien turvallisuuden, toipumisen ja oikeuksien toteutumisen kannalta on ratkaiseva.
Valitettavasti tämän hallituksen merkittävät leikkaukset järjestöjen avustuksista ovat heikentäneet järjestöjen mahdollisuuksia toimia, vaikka juuri järjestöt vastaavat valtaosasta uhrien tarvitsemasta tuesta.
Järjestörahoituksen vahvistaminen on välttämätöntä. Se ei ole kuluerä, vaan investointi naisten turvallisuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen ja koko yhteiskunnan hyvinvointiin. Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole väistämätön ilmiö. Sitä on mahdollista ehkäistä, kun tahtotila, resurssit ja rakenteet ovat kunnossa.
SINI FELIPE
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuutettu,
Kirkkonummen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen 1.vpj
SDP
