Kouluterkoista sananen

Kou­lu­ter­kat ihan omat ta­kas kou­lui­hin pie­niin­kin lä­hel­le ko­te­ja

Kun olin lap­si oli help­po men­nä ter­kal­le vaik­ka tiuk­ka­na mää­räs­kin mut li­ho­tus­kuu­ril­le.

Ker­ran­kin, kun pit­kään aa­mu avauk­ses­sa sei­sot­tiin, kun olin käy­ny aa­mu­len­kil­lä ai­kai­sin ja oli jo kova näl­kä aa­mu­pa­lan jäl­keen, kun tun­te­ja oli men­nyt ja kou­luun olin pyö­räil­lyt, sain hui­lia pyör­ty­mis­tä­ni ter­kan huo­nees­sa.

Tai jos oli "pään­sär­ky" tai oi­ke­am­min kuu­kau­tis­suo­ja unoh­tu­nut ko­tiin, sai käy­dä pään­sä­ryn var­jol­la sit­ten ha­ke­mas­sa omal­ta kou­lu­ter­kal­ta si­teen. Sa­mal­la sain mui­ta­kin neu­vo­ja hy­viä. Myö­hem­min eh­käi­sys­tä­kin ja su­ku­puo­li­tau­deis­ta.

Kou­lu­ter­kat te­kee pal­jon muu­ta­kin, kuin mit­taa pai­noa ja pi­tuut­ta vaik­ka se­kin on tär­ke­ää.

Kan­na­tan Kes­kus­tan aja­tus­ta pa­laut­taa kou­lu­ter­kat kou­lui­hin. Tuo var­mas­ti hy­vin­voin­tia opet­ta­jil­le­kin.

MA­RIT­TA WAS­ST­RÖM

Virk­ka­las­ta, Siun­ti­o­lai­nen Sh, Th YAMK