Ke­sän kau­neus ja va­loi­suus on jäl­leen edes­säm­me. Luo­kis­sa ja­e­taan sti­pen­de­jä, kuka min­kä­kin on an­sain­nut.Hyvä niin!

Iloi­taan tois­ten puo­les­ta! Mut­ta voi­daan myös tun­tea huo­nom­muut­ta; mik­si minä en kos­kaan on­nis­tu..

olen­han yrit­tä­nyt teh­dä par­haa­ni, mik­si se ei rii­tä?

To­del­la, var­mas­ti jo­kai­nen on teh­nyt par­haan­sa, ku­kin omal­la ta­val­laan ja omil­la lah­joil­laan.

Jo­kai­nen an­sait­see kii­tok­sen ja kan­nus­tuk­sen.

Olet ar­vo­kas ja ai­nut­laa­tui­nen sel­lai­se­na kuin olet!

Kan­nus­tan­kin myös van­hem­pia joi­den omat odo­tuk­set ei­vät täyt­ty­neet lap­sen to­dis­tuk­sen ym suh­teen, nä­ke­mään lap­sen ai­nut­ker­tai­suu­den ja hä­nen toi­veen­sa kel­va­ta juu­ri sel­lai­se­na.

Et­tem­me nä­ki­si hä­nen ar­vo­aan vain pal­kin­nois­sa ja nu­me­rois­sa.

Jo­kai­sel­la on omat lah­jan­sa ja vah­vuu­ten­sa!

Eh­kä kir­joi­tan näin omien ko­ke­mus­te­ni kaut­ta. Ju­ma­la nä­kee mei­dät ar­vok­kai­na, ihan jo­kai­sen!

Toi­von jo­kai­sel­le lap­sel­le ja nuo­rel­le iha­naa ke­sää ja au­rin­ko­suuk­ko­ja siu­naus­ten kera!!

TAR­JA MUM­MU