Onko näkymätön elämä tutkimisen arvoista?

Kesä on ka­tu­soi­ton ai­kaa. It­se olen saa­nut hai­ta­rin kans­sa kier­tä­es­sä mo­nia ai­nut­laa­tui­sia koh­taa­mi­sia. Usein soit­ta­jaa lä­hes­ty­vät eri­tyi­ses­ti sel­lai­set ohi­kul­ki­jat, jot­ka elä­män ko­et­te­le­mus­ten ta­kia jää­vät muil­le kau­pun­gin asuk­kail­le nä­ky­mät­tö­mik­si.

Soit­to­mat­koil­la ra­di­os­sa po­li­tii­kan suu­ri pu­hee­nai­he oli­vat ke­sä­kuus­sa mi­nis­te­ri Ryd­ma­nin tut­ki­mus­leik­kauk­set. Ryd­ma­nin ha­lu­si päät­tää ra­hoi­tuk­sen ko­ko­nais­mää­rän li­säk­si myös yk­sit­täis­ten tut­ki­mus­ten ta­sol­la sii­tä, kuka saa ra­hoi­tus­ta ja kuka ei. Ky­sees­sä oli­kin niin räi­keä yli­lyön­ti, et­tä pe­rus­tus­lain tie­teen va­paut­ta rik­ko­via toi­mia vas­tus­ti jul­ki­suu­des­sa jopa kol­me ko­koo­muk­sen mi­nis­te­riä. Vaan mikä on si­nun mie­li­ku­va­si, mi­hin Ryd­ma­nin leik­kauk­set oi­ke­as­ti koh­dis­tui­vat?

Vii­me vuo­si­na eräät kär­ki­po­lii­ti­kot ovat sa­no­neet, et­tä kär­jis­tä­en ”ho­mo­jen ja so­ma­lien tu­ke­mi­nen” ei ole suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ydin­teh­tä­vä. Kun ki­pei­tä leik­kauk­sia teh­dään, tu­li­si näil­tä ryh­mil­tä kar­sia en­sim­mäi­se­nä. Vaik­ka ajat­te­len­kin it­se hy­vin eri ta­val­la, ym­mär­rän ar­gu­men­tin. Osa kat­soo, et­tä tie­teen ra­hoi­tuk­sen ko­ko­nais­mää­rää pi­tää las­kea, vaik­ka tark­ka leik­kaus­koh­de ei ole­kaan po­liit­ti­nen pää­tös. Var­sin­kin, kun Ryd­man-kohu osui sa­maan ai­kaan Pride-kuu­kau­den kans­sa, jäi moni mie­li­ku­vaan, et­tä nämä mo­tii­vit oli­vat mi­nis­te­rin taus­tal­la.

To­tuus on toi­nen. Ryd­ma­nin kiel­si esi­mer­kik­si sel­lai­sia ai­hei­ta kuin las­ten­suo­je­lu­lai­tos­ten teh­tä­vät, so­si­aa­li­huol­lon re­surs­sien pri­o­ri­soin­ti ja vai­ke­as­ti työl­lis­ty­vien työ­ky­vyn tu­ke­mi­nen. Suo­mes­sa on­kin siir­ryt­ty pis­tee­seen, mis­sä vä­hem­mis­tö­jen si­jaan laa­jem­pi hu­ma­nis­ti­nen si­vis­tys on hil­jai­sen hyök­käyk­sen koh­tee­na. Tänä ke­vää­nä hal­li­tus ai­koi lo­pet­taa suo­men kie­len opet­ta­mi­sen tuen ul­ko­mai­sis­sa yli­o­pis­tois­sa. Ku­ka­ko­han muu sitä tu­ki­si, kuin suo­ma­lai­set? Vii­me vaa­lien juh­la­pu­hei­den jäl­keen leik­kaus­lis­tal­le ovat jou­tu­neet jo suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri sekä yh­teis­kun­nan hei­kom­pi­o­sai­sia kä­sit­te­le­vä tut­ki­mus. On­ko­han en­si vaa­lien jäl­keen lis­tal­la esi­mer­kik­si mie­len­ter­vey­den tut­ki­mus, omais­hoi­ta­jien lo­ma­päi­vät tai joku muu ”peh­meä ai­he”, joka ei sovi ny­kyi­seen so­dan ko­vaan ai­kaan?

It­sel­le­ni ka­tu­soit­to he­rät­ti so­si­aa­li­työn tär­key­teen. Po­rin to­ril­la ta­pa­sin nai­sen, jol­le pol­vi­leik­kaus muut­ti yli kah­den ki­lo­met­rin mat­kat mah­dot­to­mik­si. Ys­tä­vät ovat kau­ka­na ja minä vii­kon ai­noa ih­mis­kon­tak­ti. Imat­ral­la taas vai­ke­an avi­oe­ron ko­ke­ma mies py­säyt­ti kes­kel­lä kä­ve­ly­ka­tua ja ha­lu­si kuul­la 1990-lu­vul­la omis­sa häis­sä soi­te­tun Ak­se­lin ja Eli­nan hää­vals­sin. Kol­mas, jon­ka kä­si­var­sia peit­ti­vät it­se­tu­hoi­suu­den suo­rat vaa­ka­viil­lot, ha­lu­si lau­laa kans­sa­ni ”Her­ra kä­del­lä­si, siel­lä kaik­ki saa­vat uu­den sy­dä­men, rau­han an­nat haa­vat si­to­en.”

Elä­vä elä­mä avaa maa­il­man pii­lo­te­tut nä­kö­kul­mat. Toi­vot­ta­vas­ti myös ih­mi­syys ja rin­nal­la kul­ke­mi­nen säi­ly­vät ar­vos­te­tun tie­teen kiin­nos­tuk­sen koh­tei­na. Suo­mi jää ko­vin ohu­ek­si, jos ai­no­at val­ti­on tut­ki­mu­sai­heet oli­si­vat tal­vi­so­ta ja Man­ner­heim.

SAN­TE­RI LEI­NO­NEN

Kir­joit­ta­ja on Uu­den­maan vih­rei­den pu­heen­joh­ta­ja