Jussi Salo
PORKKALAN PETTERI
Porkkalan Petteri: Liikunnan ilo on muuta kuin huippu-urheiluaViime vuosikymmeninä on ollut ilo katsella lasten kirmailua pallon perässä keskustan ja Masalan urheilupuistoissa. Viime vuosina into näyttää kuitenkin laatuneen. Onko lasten ja nuorten liikunta muuttunut harrastustoiminnasta liikaa huippu-urheiluvetoiseksi puurtamiseksi veren maku suussa?
Äskettäin julkistettu Jyväskylän yliopiston ns. Liitu-tutkimus kertoo, että harrastus urheiluseuroissa lopetetaan varhain, usein jo 11 vuotiaana. Onko ongelma, että lasten liikunta liitetään liiaksi huippu-urheiluun? Tutkimuksen mukaan lapsen seuratoiminta alkaa keskimäärin kuuden vuoden iässä ja lajivalintansa hän tekee keskimäärin kahdeksanvuotiaana. Jos näin on, organisoidun urheilun kasvattajarooli jää vaatimattomaksi.
Omassa kirkkonummelaisessa ympäristössä on ollut kiintoisaa seurata onko lapsuuden ja nuoruuden urheiluharrastus synnyttänyt aikuisiälle jatkuvan liikunnan harrastuksen. Näin näyttää tapahtuneen varsin harvoin.
Urheiluharrastuksen hinta on pompannut niin korkeaksi, ettei monella huushollilla ole siihen varaa. Jääkiekon huippujuniorin vuotuiset kustannukset vanhemmille nousevat yli 10 000 euroon ja ovat jalkapallossa samaa tasoa. Salibandyssä, jota Kirkkonummella harrastetaan kohtuullisen paljon, ylletään kilpailutasolla yli 1200 euroon vuodessa.
Kuljetukset harjoituksiin ja otteluihin vievät paljon euroja vanhempien kukkarosta sekä myös ison osan heidän vapaa-ajastaan.
Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan ydintä on, että kansalaisille tarjotan tasapuolisesti mahdollisuuksia hyvään elämään. Kunnat ja muut toimijat rakentavat urheilu- ja liikuntalaitoksia laitoksia joiden, käyttö on hinnoiteltava niin, että mahdollisimman monilla on mahdollisuus niiden käyttöön.
Harrastaminen on ajautunut yhä enemmän seurojen ja järjestöjen rahastamaksi toiminnaksi, jonka piiriin monilapsisten ja pienituloisten talouksien lapsilla ei ole mahdollisuuksia. Liikunta on eräänlainen hyvän elämän vakuutus, joka tuo lisää terveyttä ja elinvuosia. Kaiken toiminnan tulee innostaa kansalaisia koko eliniän jatkuvaan liikunnan harrastamiseen.
Yhteiskunta käyttää satohin miljooniin nousevan summan urheilun ja liikunnan tukemiseen. Tukia jaettaessa tulisi asettaa etusijalle sellaiset toimijat, joiden tarjoamat palvelut kohdistuvat mahdollisimman laajoille joukoille eikä vain paksun lompakon haltijoille.
Suomalaisen urheilun maineteot ovat kaukana menneisyydessä. Nykyiset vaatimattomat tulokset eivät toimi nuorten harrastajien esikuvana vanhaan malliin. Huippu-urheilu on muuttunut viihdebusiness-toiminnaksi ja se voi hyvin toimia omassa maailmassaan. Yhteiskunnan verovarojen varaan rakentuvan tuen tulisi kohdistua läpi elämän liikunnan iloa kasvattavaan toimintaan.
Urheilun ja liikunnan halleihin sekä muiden tilojen rakentamiseen tiloihin uppoaa Suomessa vuosittain suuret miljoonasummat. Kävelylenkeilläni kuljen usein kirjastotalo Fyyriltä jäähallin kupeessa olevan uljaan urheilukentän ohi. Ani harvoin kentällä näkee ketään yleisurheilua harrastamassa ja vempaimia käyttämässä. Vastakohta vilskettä ja elämää pursuavalle Fyyrille on huikea.
Urheilukentän tontti keskellä kylää on keskustan paraatipaikkoja. Voisiko siihen saada jotakin, mikä toisi iloa mahdollisimman laajoille kuntalaisten joukoille? Annettaisiinko kuntalaisten äänestää?
PORKKALAN PETTERI
On liki 50 vuotta Kirkkonummella asunut vaikuttaja, joka käsittelee kolumneissaan Kirkkonummen ja läntisen Uudenmaan ajankohtaisia aiheita.
