Hil­jat­tain oli isän­päi­vä, ja lä­hes­ty­vän it­se­näi­syys­päi­vän myö­tä ha­lu­an ker­toa Mor­fa­ris­ta­ni, Bror Hjal­mar Snel­l­ma­nis­ta. Mie­hes­tä, jon­ka elä­mäs­sä suo­ma­lai­nen sisu, vas­tuu ja rak­kaus nä­kyi­vät poik­keuk­sel­li­sel­la ta­val­la.

Jussi Salo

Bror, äi­ti­ni isä, jäi vuon­na 1961 yk­sin­huol­ta­jak­si kah­dek­sal­le lap­sel­le, kun hä­nen vai­mon­sa me­neh­tyi au­to-on­net­to­muu­des­sa.

So­si­aa­li­vi­ra­no­mai­set suun­nit­te­li­vat heti las­ten si­joit­ta­mis­ta eri puo­lil­le maa­il­maa, ja äi­ti­ni oli­si lä­he­tet­ty Yh­dys­val­toi­hin. Bror ei kui­ten­kaan luo­vut­ta­nut: hän pyö­räi­li töis­tä lou­nas­tau­oil­la Hel­sin­gin so­si­aa­li­toi­mis­toon ja va­kuut­ti, et­tä ai­koo huo­leh­tia lap­sis­taan. Sit­key­del­lään hän on­nis­tui pi­tä­mään per­heen yh­des­sä.

En voi ku­vi­tel­la, mil­lai­nen su­kum­me ta­ri­na oli­si il­man hä­nen päät­tä­väi­syyt­tään. Juu­ri sik­si su­kum­me on niin lä­hei­siä.

It­se­näi­syys­päi­vä­nä vuon­na 1989 pre­si­dent­ti Mau­no Koi­vis­to myön­si Bro­ril­le an­sai­tus­ti Val­koi­sen Ruu­sun I luo­kan kun­ni­a­mi­ta­lin kas­va­tus­työs­tään isä­nä.

Jussi Salo

Bror oli mo­ni­o­saa­ja: puu­tar­hu­ri- ja kok­ki­kou­lun käy­nyt, puu­se­pän tai­toi­nen, am­ma­til­taan hit­saa­ja ja kul­jet­ta­ja. Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na hän pal­ve­li lä­hes vii­si vuot­ta etu­rin­ta­mal­la kok­ki­na ja ruo­ka­kul­jet­ta­ja­na. Hän kul­jet­ti ruo­kaa he­vo­sil­la etu­rin­ta­mal­le, ryö­mi ojis­sa ruo­ka­pak­kien kans­sa ja var­mis­ti, et­tei so­ti­lai­den muo­ni­tus kes­key­ty­nyt. Hän kir­joit­ti päi­vä­kir­jo­ja ja kir­jei­tä, jois­ta am­men­si voi­maa jat­kaa.

So­dan jäl­keen Bror ra­ken­si rin­ta­ma­mies­ta­lon­sa Pa­ki­laan ja muo­dos­ti sii­tä pai­kan, jos­sa per­he, suku ja naa­pu­rus­to ko­koon­tui­vat yh­teen. Hä­nen ys­tä­väl­li­syy­ten­sä teki hä­nes­tä koko ky­län pa­pan.

Bror Hjal­mar on esi­merk­ki suo­ma­lai­ses­ta si­sus­ta, rak­kau­des­ta per­hee­seen ja ar­jen san­ka­ruu­des­ta. Us­kon, et­tä jos use­am­mil­la oli­si hä­nen kal­tai­sia ar­vo­ja, maa­il­ma oli­si pa­rem­pi paik­ka.

Ar­vos­tan sitä, et­tä pre­si­dent­ti Ale­xan­der Stubb on teh­nyt isien pal­kit­se­mi­ses­ta vuo­sit­tai­sen pe­rin­teen. Se on tär­keä kun­ni­a­no­soi­tus vas­tuul­li­sel­le isyy­del­le Suo­mes­sa.

Kun­ni­oi­tan sy­väs­ti kaik­kia so­tiem­me ve­te­raa­ne­ja sekä nii­tä, jot­ka pi­ti­vät huol­ta ar­jes­ta, työs­tä ja lap­sis­ta so­dan ai­ka­na. Jo­kai­nen suo­ma­lai­nen teki osan­sa sen eteen, et­tä meil­lä on it­se­näi­nen Suo­mi ja koti, jo­hon pa­la­ta.

Hy­vää tu­le­vaa it­se­näi­syys­päi­vää kai­kil­le.

Mor­fa­ri­a­ni rak­kau­del­la muis­ta­en,

CE­CI­LIA AN­DERS­SON

Jussi Salo