Jussi Salo
WICKSTRÖM
Sote-uudistus horjuu – nyt on aika katsoa peiliin ja keskittyä ihmiseenViime viikolla Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi Etelä-Karjalan hyvinvointialueen vuoden 2025 talousarvion. Oikeuden mukaan budjetti oli lainvastainen, koska se ei täyttänyt alijäämän kattamisvelvoitetta.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että alueella on kaksi vaihtoehtoa – molemmat huonoja. Joko noudatetaan tiukkaa talouskuria ja leikataan palveluita laittomasti, tai yritetään säilyttää palvelut ja rikotaan taloussääntöjä. Tilanne on kestämätön.
Länsi-Uudellamaalla olemme toistaiseksi onnistuneet sopeuttamaan taloutta lain edellyttämällä tavalla. Toki tämä on näkynyt myös palveluiden heikentymisenä. Mutta kysymys kuuluu: ovatko palvelumme todella heikompia kuin muualla? Vai olemmeko yksinkertaisesti uskaltaneet uudistaa rakenteita silloin, kun muualla ei ole rohjettu tarttua vaikeisiin päätöksiin?
Meillä on lakkautettu synnytyssairaaloita ja vuodeosastoja, vähennetty ambulansseja. Nyt ihmetellään, miksi kotisynnytysten määrä kasvaa, turvattomuus lisääntyy ja alue joutuu maksamaan sakkoja, koska potilaat viipyvät liian pitkään erikoissairaanhoidossa. Tästä näkökulmasta oli virhe lakkauttaa Siuntion vuodeosasto. Siksi esitän, että Siuntion terveysaseman suunnitelmien yhteydessä arvioidaan mahdollisuus palauttaa osastopalvelut osittain.
Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän. Nyt kun talouteen on saatu hieman liikkumavaraa, toivon sen johtavan fiksuihin panostuksiin, joilla vahvistetaan ihmisten arjen turvallisuutta. Kirkkonummella on saatava edistettyä ikäihmisten palveluasumisen eri muotoja – tällä hetkellä palveluista on puutetta. Inkoossa on huolehdittava siitä, että lähiterveysaseman muutos onnistuu hyvin. Toivon myös, että voisimme panostaa ikäneuvolapalvelun kehittämiseen. Lähipalveluita tulee myös priorisoida, koska ne ovat asia, jotka vahvistavat arjen turvallisuutta.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin tarvitaan kohdennettuja panostuksia. Mielestäni voisimme pilotoida esimerkiksi mielenterveyssairaanhoitajaa osaksi oppilashuoltoa. Alueellamme on myös vajetta ambulansseista, mikä lisää turvattomuuden tunnetta.
Ihmisten luottamus sosiaali- ja terveyspalveluihin on heikentynyt sote-uudistuksen jälkeen. Uudistus tehtiin kiireellä, eikä kaikkia kriittisiä ääniä kuultu. Nyt tavallinen kansalainen maksaa kalliisti mallista, joka ei toimi.
Yksi suurimmista ongelmista on rahoitusmalli. Hyvinvointialueita kannustetaan kasvattamaan budjettiaan diagnosoimalla mahdollisimman monta sairautta. Eikö uudistuksen tarkoitus ollut nimenomaan palkita ennaltaehkäisevästä työstä – ei sairastavuudesta?
Myös tehtävien jako ei ollut paras mahdollinen. Oppilashuolto olisi pitänyt jättää kuntien vastuulle, ja osa ikäihmisten palveluista olisi voitu säilyttää kunnallisina. En pidä ajatuksesta, että ikääntynyt ihminen on automaattisesti ”sote-asiakas”. Tunnen monia hyväkuntoisia yli 70-vuotiaita, jotka voivat paremmin kuin osa nuoremmasta väestöstä. Uudistus olisi pitänyt toteuttaa pidemmällä siirtymäajalla – hosumalla ei synny hyvää. Nyt syntyi vain luottamuksen menetys, ainakin monen suomalaisen osalta.
Suomi ikääntyy, ja palveluiden kehittämisessä pitäisi huomioida väestön vanheneminen. Asumisen ja ennaltaehkäisyn tulisi olla kehittämisen keskiössä. Hyvinvointialueiden pitäisi panostaa varautumiseen – kriisitilanteissa niiden on vastattava palveluista. Mutta miten se onnistuu, jos päättäjät samaan aikaan pohtivat, voiko vapaaehtoisille tarjota edes kahvia?
Onneksi meillä ei juuri nyt ole käynnissä pandemiaa tai muuta akuutimpaa kriisiä. Mutta nyt jos koskaan olisi oikea hetki pysähtyä ja kysyä: onnistuiko sote-uudistus todella?
Jokaisen puolueen tulisi ennen seuraavia eduskuntavaaleja kertoa, miten tätä hallintohimmeliä aiotaan kehittää, jotta ihminen saadaan vihdoin keskiöön. Itse teen työtä tämän eteen jo nyt, mutta on selvää, että nykyinen malli ei ole kestävä.
Kuntaliitto esitti viime viikolla, että kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen tulisi asettaa parlamentaarinen työryhmä pohtimaan kuntien tulevaisuutta. Esitin ministerille, että samassa työryhmässä tulisi keskustella myös hyvinvointialueiden tulevaisuudesta. Sote-uudistus on nimittäin osittain seurausta myös kuntien aiemmista haasteista.
Suomessa on nyt kuntia, työllisyysalueita ja hyvinvointialueita. Pienessä maassa, jonka talous on vaikeuksissa, tällainen järjestelmä on kaikkea muuta kuin ketterä. Nyt olisi korkea aika pysähtyä ja tarkastella kokonaisuutta siilomaisen ajattelun sijaan. Olisi aika asettaa ihminen keskiöön.
HENRIK WICKSTRÖM
Kansanedustaja (r.)
Aluevaltuutettu ja HUS-yhtymähallituksen jäsen,
Inkoo
