Eläm­me ai­kaa, jol­loin maa­il­man ta­pah­tu­mat hei­jas­tu­vat voi­mak­kaas­ti myös Suo­meen ja eri­tyi­ses­ti vä­ki­rik­kaa­seen Uu­den­maan maa­kun­taan. Tur­val­li­suut­ta ko­e­tel­laan mo­nel­ta suun­nal­ta – pu­hu­taan so­das­ta, hyb­ri­di­vai­kut­ta­mi­ses­ta, ky­be­ruh­kis­ta ja ar­jen ri­kol­li­suu­des­ta. Uu­tis­vir­ta luo ym­mär­ret­tä­väs­ti huol­ta ja epä­var­muut­ta, mut­ta sen rin­nal­la on tär­ke­ää muis­taa, et­tä tur­val­li­suus ei ole vain uh­kia ja va­rau­tu­mis­ta. Se on myös te­ko­ja, yh­tei­söl­li­syyt­tä ja toi­voa.

Vii­me vuo­si­na Suo­mes­sa ja Uu­del­la­maal­la on otet­tu mer­kit­tä­viä as­ke­lia tur­val­li­suu­den vah­vis­ta­mi­sek­si. Kan­sal­li­ses­ti olem­me osa län­tis­tä puo­lus­tus­liit­toa, mikä tuo meil­le ai­van uu­den­lai­sen tur­van – em­me ole enää yk­sin. Suo­mi pa­nos­taa vah­vas­ti omaan puo­lus­tus­ky­kyyn­sä, ja myös Uu­del­la­maal­la nä­ky­vät puo­lus­tus­voi­mien, vi­ra­no­mais­ten ja kun­tien hyvä yh­teis­työ ja val­mius­har­joi­tuk­set. Näin var­mis­tam­me, et­tä osaa­mis­ta ja toi­min­ta­ky­kyä löy­tyy sil­loin kun sitä tar­vi­taan.

Myös si­säi­nen tur­val­li­suus on saa­nut uu­den­lais­ta pai­no­ar­voa. Po­lii­si, pe­las­tus­lai­tok­set ja so­si­aa­li­pal­ve­lut te­ke­vät tii­vis­tä yh­teis­työ­tä niin ar­jen on­gel­mien eh­käi­sys­sä kuin häi­ri­ö­ti­lan­tei­siin va­rau­tu­mi­ses­sa. Ky­ber­tur­val­li­suut­ta on ke­hi­tet­ty, ja Uu­den­maan alu­een kun­tien di­gi­taa­li­nen va­rau­tu­mi­nen on nous­sut sel­ke­äs­ti ai­em­paa pa­rem­mal­le ta­sol­le. On myös huo­mi­o­nar­vois­ta, et­tä krii­si­ai­koi­na kun­tien ja vi­ra­no­mais­ten kyky vies­tiä sel­ke­äs­ti ja oi­kea-ai­kai­ses­ti on pa­ran­tu­nut.

Tur­val­li­suus ei kui­ten­kaan syn­ny vain vi­ra­no­mais­toi­mil­la. Jo­kai­sel­la meis­tä on roo­li pait­si oman, myös lä­hiyh­tei­söm­me tur­val­li­suu­den ra­ken­ta­mi­ses­sa. Huo­len­pi­to naa­pu­ris­ta, hyvä läs­nä­o­lo las­ten elä­mäs­sä, vää­rin­käy­tök­siin puut­tu­mi­nen tai häi­ri­öis­tä il­moit­ta­mi­nen – nämä ovat yk­sin­ker­tai­sia mut­ta mer­ki­tyk­sel­li­siä te­ko­ja. Sa­mal­la vah­vis­tam­me tär­kein­tä: tur­val­li­suu­den tun­net­ta, joka luo pe­rus­tan hy­vin­voi­val­le yh­teis­kun­nal­le.

Uu­si­maa­lai­set ovat mo­ni­muo­toi­nen jouk­ko eri-ikäi­siä ja eri taus­tois­ta tu­le­via ih­mi­siä. Juu­ri täs­sä mo­ni­muo­toi­suu­des­sa pii­lee myös voi­mam­me. Yh­tei­söl­li­syy­den vah­vis­ta­mi­nen – oli ky­sees­sä sit­ten ta­lo­yh­tiö, kort­te­li, kou­lu­yh­tei­sö tai kau­pun­gi­no­sa – on kes­keis­tä tur­val­li­suu­del­le. Epä­var­moi­na ai­koi­na yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne li­sää re­si­liens­siä, ky­kyä kes­tää ja sel­vi­tä vai­keis­ta­kin ti­lan­teis­ta.

Vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu, yk­si asia py­syy: meil­lä on Suo­mes­sa ja Uu­del­la­maal­la vah­va pe­rus­ta ra­ken­taa tur­val­lis­ta yh­teis­kun­taa. Hyvä ti­lan­ne­tie­toi­suus, toi­mi­vat ins­ti­tuu­ti­ot ja kou­lu­tet­tu vä­es­tö ovat vah­vuuk­sia, joi­hin voim­me no­ja­ta. Nyt on ai­ka pu­hua myös toi­vos­ta – sii­tä, et­tä voim­me yh­des­sä teh­dä Suo­mes­ta ja Uu­des­ta­maas­ta vie­lä­kin tur­val­li­sem­man pai­kan elää. Ei pe­lon, vaan luot­ta­muk­sen ja yh­teis­työn kaut­ta.

JAR­NO LIM­NELL

Kan­sa­ne­dus­ta­ja