Maa­il­man tur­val­li­suus­ti­lan­ne on muut­tu­nut vii­me vuo­si­na no­pe­am­min kuin vuo­si­kym­me­niin. Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­nas­sa, suur­val­to­jen voi­mis­tu­vat jän­nit­teet, hyb­ri­di­vai­kut­ta­mi­sen kei­not ja tek­no­lo­gi­nen kil­pai­lu muok­kaa­vat koko Eu­roo­pan tur­val­li­suu­sym­pä­ris­töä. Tämä muu­tos ei ole vain suur­val­ta­po­li­tiik­kaa – se kos­ket­taa myös Uut­ta­maa­ta ja kaik­kia sen asuk­kai­ta.

Uu­si­maa on koko maan sy­dän: tääl­lä si­jait­see mer­kit­tä­vä osa vä­es­tös­tä, ta­lou­des­ta ja kriit­ti­ses­tä inf­rast­ruk­tuu­ris­ta. Alu­eel­le kes­kit­ty­vät ener­gia- ja tie­to­lii­ken­neyh­tey­det, sa­ta­mat ja len­to­ken­tät, ra­hoi­tus- ja tie­to­tek­niik­ka­pal­ve­lut sekä val­ta­o­sa tut­ki­muk­ses­ta ja in­no­vaa­ti­o­toi­min­nas­ta. Näis­tä muo­dos­tuu vah­vuus, mut­ta sa­mal­la myös haa­voit­tu­vuus. Kun kan­sain­vä­li­nen ti­lan­ne ki­ris­tyy, juu­ri täl­lai­set kes­kuk­set ovat hou­kut­te­le­via koh­tei­ta niil­le toi­mi­joil­le, jot­ka pyr­ki­vät hor­jut­ta­maan yh­teis­kun­nan toi­min­taa.

Hyb­ri­di­vai­kut­ta­mi­nen nä­kyy mo­nis­sa muo­dois­sa. Ky­ber­hyök­käyk­set voi­vat koh­dis­tua yri­tyk­siin ja jul­ki­siin pal­ve­lui­hin, di­sin­for­maa­ti­o­kam­pan­jat yrit­tä­vät mu­ren­taa luot­ta­mus­ta pää­tök­sen­te­koon, ja inf­rast­ruk­tuu­riin koh­dis­tu­vat häi­ri­öt voi­vat la­maut­taa ar­kea. Sa­mal­la il­mas­ton­muu­tok­sen kal­tai­set glo­baa­lit haas­teet li­sää­vät pai­net­ta huol­to­var­muu­del­le ja krii­sin­sie­to­ky­vyl­le. Kaik­ki tämä on osa ny­ky­päi­vän tur­val­li­suu­sym­pä­ris­töä, jos­sa pai­kal­li­nen ja glo­baa­li kie­tou­tu­vat yh­teen.

Mitä tämä tar­koit­taa Uu­del­le­maal­le ja sen asuk­kail­le? En­sin­nä­kin se edel­lyt­tää valp­paut­ta. Tur­val­li­suus ei ole it­ses­tään­sel­vyys, vaan jo­kai­nen meis­tä on osa sitä ket­jua, joka te­kee yh­teis­kun­nas­ta kes­tä­vän. Kun koh­taam­me tie­toa so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa, kuu­lem­me hu­hu­ja tai huo­maam­me epäi­lyt­tä­viä il­mi­öi­tä, mei­dän on syy­tä suh­tau­tua nii­hin kriit­ti­ses­ti ja ar­vi­oi­den. Luo­tet­ta­van tie­don tun­nis­ta­mi­nen ja vää­rän tie­don tor­ju­mi­nen ovat tä­män päi­vän kan­sa­lais­tai­to­ja.

Toi­sek­si se vaa­tii re­si­liens­siä – ky­kyä kes­tää häi­ri­öi­tä ja nous­ta niis­tä no­pe­as­ti ta­kai­sin ja­loil­leen. Tämä kos­kee niin yh­teis­kun­taa kuin yk­sit­täi­siä ih­mi­siä. Yri­tys­ten on va­rau­dut­ta­va ky­ber­häi­ri­öi­hin ja toi­mi­tus­ket­ju­jen kat­kok­siin, kun­tien on ra­ken­net­ta­va suun­ni­tel­mia poik­keus­ti­lan­tei­ta var­ten, ja per­hei­den­kin kan­nat­taa miet­tiä, mi­ten sel­viy­tyä esi­mer­kik­si pit­käs­tä säh­kö­kat­kos­ta. Pie­ni va­rau­tu­mi­nen ar­jes­sa voi rat­kais­ta pal­jon, kun ti­lan­ne muut­tuu.

Kol­man­nek­si tar­vi­taan yh­tei­söl­li­syyt­tä. Uu­si­maa on mo­ni­muo­toi­nen ja laa­ja maa­kun­ta, jon­ka vah­vuus on sen ih­mi­sis­sä. Tur­val­li­suus ra­ken­tuu luot­ta­muk­ses­ta – sii­tä, et­tä tun­nem­me naa­pu­rim­me, au­tam­me tar­vit­ta­es­sa ja pi­däm­me toi­sis­tam­me huol­ta. Krii­si­ti­lan­tees­sa yh­tei­sön tuki on usein se voi­ma, joka aut­taa kes­tä­mään vai­keu­det. Tur­val­li­suus ei siis ole vain vi­ra­no­mais­ten asia, vaan jo­kai­sen mei­dän yh­tei­nen pro­jek­ti.

Uu­den­maan eri­tyis­piir­re on sen kan­sain­vä­li­syys ja ver­kot­tu­nei­suus. Alu­een elin­voi­ma pe­rus­tuu sii­hen, et­tä olem­me osa maa­il­maa ja sen vir­tauk­sia. Mut­ta sama, mikä te­kee meis­tä vah­vo­ja, voi kään­tyä haa­voit­tu­vuu­dek­si, jos em­me suo­je­le sitä. Sik­si tar­vi­taan sekä jul­ki­sia et­tä yk­si­tyi­siä in­ves­toin­te­ja tur­val­li­suu­teen: tie­to­lii­ken­neyh­teyk­sien suo­jaa­mis­ta, ener­gi­ainf­rast­ruk­tuu­rin vah­vis­ta­mis­ta ja kriit­tis­ten pal­ve­lu­jen toi­min­ta­var­muut­ta. Näi­den rin­nal­la kul­kee kui­ten­kin hen­ki­nen ulot­tu­vuus – kan­sa­lais­ten kyky kes­tää epä­var­muut­ta ja luot­taa tu­le­vai­suu­teen.

His­to­ri­as­ta tie­däm­me, et­tä suo­ma­lai­set ovat sel­viy­ty­neet vai­keuk­sis­ta, kos­ka olem­me yh­dis­tä­neet puo­lus­tus­tah­don ja ar­jen sit­key­den. Sama pä­tee nyt­kin. Tur­val­li­suus Uu­del­la­maal­la ei syn­ny vain vi­ra­no­mais­ten toi­mis­ta, vaan se ra­ken­tuu ko­deis­sa, työ­pai­koil­la ja yh­tei­söis­sä. Jo­kai­nen voi vah­vis­taa sitä huo­leh­ti­mal­la di­gi­taa­li­ses­ta tur­val­li­suu­des­taan, seu­raa­mal­la luo­tet­ta­via tie­don­läh­tei­tä ja ole­mal­la val­mis aut­ta­maan lä­him­mäi­siä.

Kun maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me kuo­huu, meil­tä odo­te­taan rau­hal­li­suut­ta, toi­min­ta­ky­kyä ja yh­teis­hen­keä. Tur­val­li­nen tu­le­vai­suus ei syn­ny odot­ta­mal­la, vaan ole­mal­la he­reil­lä ja ra­ken­ta­mal­la yh­des­sä vah­vem­paa yh­teis­kun­taa. Uu­si­maa voi ol­la koko Suo­men mal­li­a­lue sii­nä, mi­ten mo­der­ni, mo­ni­muo­toi­nen ja kan­sain­vä­li­nen maa­kun­ta va­rau­tuu maa­il­man myl­ler­ryk­siin – ja sa­mal­la pi­tää kiin­ni sii­tä, mikä on tär­kein­tä: ih­mis­ten ar­jen tur­val­li­suu­des­ta ja luot­ta­muk­ses­ta toi­siin­sa.

JAR­NO LIM­NELL

Kan­sa­ne­dus­ta­ja, Maan­puo­lus­tus­kor­ke­a­kou­lun do­sent­ti