Uu­si vuo­si al­koi glo­baa­lis­sa po­li­tii­kas­sa vai­he­rik­kaas­ti Yh­dys­val­to­jen ope­raa­ti­ol­la Ve­ne­zu­e­las­sa. It­se ta­pah­tu­maa on kom­men­toi­tu mo­nel­ta osin var­sin niuk­ka­sa­nai­ses­ti, mikä on osin ym­mär­ret­tä­vää. Yleen­sä kir­joi­tan pai­kal­lis­leh­teen seu­tum­me asi­ois­ta, mut­ta nyt ul­ko­po­li­tiik­ka on niin kes­kei­nen osa myös mei­dän ar­ke­am­me, et­tä ha­lu­an kir­joit­taa sii­tä.

Eläm­me par­hail­laan vah­vaa uu­den maa­il­man­jär­jes­tyk­sen muo­tou­tu­mi­sen ai­kaa. Tä­män to­den­ta­mi­nen voi ol­la meil­le suo­ma­lai­sil­le vai­ke­aa. Suo­mes­sa, ku­ten muis­sa­kin län­si­mais­sa, on pit­kään us­kot­tu de­mok­ra­ti­aan ja li­be­raa­lei­hin ar­voi­hin. Kyl­män so­dan ja Neu­vos­to­lii­ton kaa­tu­mi­sen jäl­keen näyt­ti sil­tä, et­tä sään­tö­poh­jai­nen, kan­sain­vä­li­seen yh­teis­työ­hön ja yh­tei­siin ra­ken­tei­siin no­jaa­va maa­il­ma oli­si tie py­sy­vään rau­haan.

2000-lu­vul­la kaik­ki kui­ten­kin muut­tui – pala pa­lal­ta. On vai­kea ni­me­tä yh­tä yk­sit­täis­tä te­ki­jää, joka joh­ti sii­hen, et­tä huo­lel­la ra­ken­ne­tut kan­sain­vä­li­set ra­ken­teet al­koi­vat mu­ren­tua. Glo­ba­li­saa­tio, tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys, il­mas­ton­muu­tos ja hy­vin­voin­nin ta­voit­te­lun mu­ka­naan tuo­mat haas­teet vai­kut­ta­vat mei­hin kaik­kiin. Näi­den glo­baa­lien tren­dien va­na­ve­des­sä tur­vat­to­muu­den tun­ne on kas­va­nut, mikä on saa­nut mo­net – myös län­si­mais­sa – kään­ty­mään si­sään­päin ja suo­si­maan po­pu­lis­ti­sia liik­kei­tä. Ne osaa­vat usein ni­me­tä on­gel­mia, mut­ta har­vem­min tar­jo­a­vat kes­tä­viä rat­kai­su­ja.

Täs­sä näen ris­kin myös EU:n ja Na­ton tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta. Mo­lem­pien on kas­va­tet­ta­va puo­lus­tus­me­no­jaan ja pa­nos­tet­ta­va in­no­va­tii­vi­seen ke­hi­tyk­seen. Sa­mal­la int­res­sit voi­vat kui­ten­kin eriy­tyä, jos ul­ko- ja tur­val­li­suus­po­li­tii­kas­ta tu­lee en­tis­tä sel­vem­min si­sä­po­liit­ti­nen ky­sy­mys, ku­ten Yh­dys­val­lois­sa on jo osit­tain käy­nyt. Yh­dys­val­lat ovat jo pit­kään, en­nen pre­si­dent­ti Trum­pin ai­kaa, vies­ti­neet pai­not­ta­van­sa yhä enem­män omia int­res­se­jään. Tä­hän re­a­lis­miin Eu­roop­pa ei he­rän­nyt ajois­sa.

Pie­ne­nä maa­na mei­dän on jat­kos­sa­kin us­kot­ta­va de­mok­ra­ti­aan, ar­voi­him­me ja sii­hen, et­tä maa­il­ma on pa­rem­pi paik­ka meil­le kai­kil­le, kun so­vim­me asi­ois­ta yh­des­sä. Tämä ei kui­ten­kaan saa es­tää mei­tä kat­so­mas­ta maa­il­maa re­a­lis­ti­ses­ti. Kii­na kas­vaa voi­mal­la ja on ar­vaa­ma­ton toi­mi­ja. Yh­dys­val­lat aja­vat yhä vah­vem­min omia etu­jaan ja ovat ajau­tu­neet suur­val­ta­kamp­pai­luun, joka oh­jaa nii­den po­li­tiik­kaa. Ve­nä­jä puo­les­taan on ar­vaa­ma­ton val­tio, joka on bru­taa­lis­ti hyö­kän­nyt naa­pu­ri­maa­taan vas­taan. Ve­nä­jä on naa­pu­rim­me – ja sitä se tu­lee jat­kos­sa­kin ole­maan. Maan­tie­teel­le em­me mah­da mi­tään.

Osit­tain juu­ri maan­tie­teel­li­nen ase­mam­me on aut­ta­nut mei­tä va­rau­tu­maan pa­rem­min kuin mo­nia mui­ta Eu­roo­pan mai­ta. Se on tä­män het­ken etu­lyön­ti­a­se­mam­me. Sa­mal­la mei­dän on ym­mär­ret­tä­vä toi­mia re­a­lis­ti­ses­ti ja hy­väk­syt­tä­vä, et­tä Yh­dys­val­to­jen nä­ke­mys maa­il­man­jär­jes­tyk­ses­tä ja sen pri­o­ri­tee­teis­ta on muut­tu­nut. Tämä voi he­rät­tää tur­vat­to­muu­den tun­net­ta, mut­ta usein to­si­a­si­oi­den tun­nus­ta­mi­nen li­sää lo­pul­ta tur­val­li­suut­ta. Mei­dän on pa­nos­tet­ta­va omaan va­rau­tu­mi­seem­me ja puo­lus­tuk­seem­me sekä vah­vis­tet­ta­va kan­sain­vä­lis­tä yh­teis­työ­tä liit­to­lais­tem­me kans­sa. Kump­pa­nuu­det ja nii­den ra­ken­ta­mi­nen ovat uu­den maa­il­man­jär­jes­tyk­sen ydin­tä. Toi­vot­ta­vaa on myös Poh­jois­mai­sen yh­teis­työn en­tis­tä tii­viim­pi ke­hit­tä­mi­nen.

Sa­mal­la mei­dän on luo­ta­va us­koa tu­le­vai­suu­teen. Mi­nua huo­les­tut­taa heik­ko työl­li­syys­ti­lan­ne ja nä­kö­a­lat­to­muus, jota moni suo­ma­lai­nen ko­kee. On tär­ke­ää vah­vis­taa yh­tei­söl­li­syyt­tä po­la­ri­saa­ti­on si­jaan. Tämä on haas­ta­vaa ai­ka­na, jol­loin so­si­aa­li­nen me­dia ruok­kii en­nen kaik­kea po­liit­tis­ta vas­tak­kai­na­set­te­lua yh­teis­ten rat­kai­su­jen ha­ke­mi­sen si­jaan.

Kä­vin it­se muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten Uk­rai­nas­sa. Ar­ki siel­lä oli mo­nin pai­koin su­rul­lis­ta ja ras­kas­ta, mut­ta uk­rai­na­lai­sis­ta huo­kui toi­vo. Il­ma­hä­ly­tys­ten soi­des­sa öi­sin Ki­o­van tyh­jil­lä ka­duil­la ym­mär­sin, et­tä maa­il­ma on ai­na­kin tu­le­vik­si vuo­sik­si muut­tu­nut py­sy­väs­ti. Uk­rai­na­lai­set ha­vait­si­vat tä­män jo vuon­na 2014 Kri­min val­tauk­sen yh­tey­des­sä. Me em­me sil­loin re­a­goi­neet riit­tä­vän voi­mak­kaas­ti kaik­keen sii­hen, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tui. Vuon­na 2015 Eu­roop­paan tul­lut pa­ko­laisk­rii­si vei osal­taan huo­mi­on Uk­rai­nas­ta ja suur­val­ta­po­li­tii­kas­ta.

Mi­ten kaik­ki tämä nä­kyy pai­kal­li­ses­ti? Näen kun­nat de­mok­ra­ti­an pe­rus­ta­na. Kun­nis­sa luo­daan poh­ja ih­mis­ten hy­vin­voin­nil­le ja tur­val­li­suu­den tun­teel­le. Tur­vat­to­muut­ta glo­baa­lin epä­var­muu­den li­säk­si ovat li­sän­neet hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den on­gel­mat, joi­den vai­ku­tuk­set nä­ky­vät myös meil­lä. Sik­si on tär­ke­ää, et­tä pää­tök­sen­te­os­sa – myös pai­kal­li­ses­ti – poh­di­taan, mit­kä rat­kai­sut li­sää­vät luot­ta­mus­ta tu­le­vaan ja vah­vis­ta­vat tur­val­li­suu­den tun­net­ta. Sitä me kaik­ki kai­paam­me, kun maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me kuo­huu.

Jo­kai­nen meis­tä toi­voo, et­tä täs­tä vuo­des­ta tu­li­si rau­han vuo­si, eri­tyi­ses­ti Uk­rai­nan osal­ta. Niin toi­von mi­nä­kin. Mut­ta niin re­a­lis­ti­nen kuin olen, mei­dän on hy­väk­syt­tä­vä, et­tä tie­tyn­lai­nen epä­var­muus kan­sain­vä­li­ses­sä po­li­tii­kas­sa on tul­lut jää­däk­seen. Se edel­lyt­tää meil­tä re­a­lis­mia, mut­ta myös yh­teis­työ­muo­to­jen ke­hit­tä­mis­tä niin alu­eel­li­ses­ti kuin glo­baa­lis­ti.

Meil­lä asi­at ovat kui­ten­kin mo­nel­la ta­paa hy­vin. Nyt mei­dän on opit­ta­va luo­vi­maan eteen­päin täs­sä muut­tu­nees­sa ti­lan­tees­sa. Us­kon, et­tä Suo­mi on­nis­tuu sii­nä. On­han his­to­ri­am­me poik­keuk­sel­li­nen on­nis­tu­mis­ta­ri­na: olem­me nous­seet köy­häs­tä ag­raa­riyh­teis­kun­nas­ta yh­dek­si maa­il­man on­nel­li­sim­mis­ta mais­ta.

HEN­RIK WICKST­RÖM

Kan­sa­ne­dus­ta­ja, r.

In­koo