Lu­ki­jan mie­li­pi­de pals­tal­la an­ta­mas­sa­si vas­ti­nees­sa kri­ti­soit Jo­han­na Vär­mä­län 23.7. ar­tik­ke­lis­sa esit­tä­mää ta­paa ”tur­va­ta pal­ve­lut il­man ra­ken­teel­li­sia uu­dis­tuk­sia ja pri­o­ri­soin­te­ja”. En löy­dä Jo­han­na Vär­mä­län teks­tis­tä mi­tään ko ta­paan viit­ta­vaa mai­nin­taa.

Vär­mä­lä kiin­nit­tää huo­mi­o­ta sii­hen, et­tä hal­li­tuk­sen hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ra­hoi­tuk­seen te­ke­mien sääs­tö­toi­men­pi­tei­den ja vel­voit­tei­den kar­si­mis­ten myö­tä sote uu­dis­tuk­ses­ta on jäl­jel­lä enää ”ri­sa­rep­pu”, Mikä oli­kaan koko uu­dis­tuk­sen al­ku­pe­räi­nen tar­koi­tus?

Hyvä Timo Kal­lio, kup­let­ti­si juo­ni ai­na­kin on lä­pi­nä­ky­vä. Sil­lä sel­väs­ti sy­leil­lään ko­koo­muk­sen ää­nen­kan­nat­ta­jia ja kir­joi­tuk­se­si luo mi­nul­le mo­ni­ta­hoi­suu­del­laan mie­li­ku­van vaa­li­ko­nei­den vas­tauk­sis­ta. Moni mai­nit­se­ma­si asia vaa­tii sy­väl­li­sem­pää tar­kas­te­lua ku­ten nyt vaik­ka esi­mer­kik­si kuin­ka pal­jon sai­raus­pois­sa­o­lot ovat kas­va­neet ja kuin­ka suu­res­ti tai mer­kit­tä­väs­ti se kas­vat­taa me­no­ja. Okei, mut­ta sai­ras­tu­mi­siin joh­ta­nei­siin syi­hin oli­si tär­ke­äm­pää kiin­nit­tää huo­mi­o­ta ja mit­kä mah­dol­li­ses­ti ovat syi­tä, jot­ka ovat joh­ta­neet pois­sa­o­loi­hin ja hen­ki­lös­tön sai­ras­tu­mi­siin.

Olet oi­ke­as­sa sii­nä, et­tä te­hok­kuut­ta pa­ran­ta­mal­la ja toi­min­taa ke­hit­tä­mäl­lä voi­daan tur­va­ta laa­duk­kaat pal­ve­lut myös pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä. Pel­käs­tään Län­si- Uu­den­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on käy­tös­sä usei­ta kym­me­niä eri jär­jes­tel­miä.Voi vaan ku­vi­tel­la kuin­ka pal­jon nii­den kans­sa pul­jaa­mi­nen työn­te­ki­jöi­tä uu­vut­taa.

Tä­män päi­vän tek­no­lo­gi­al­la on mah­dol­lis­ta saa­da nä­ky­viin ihan mitä ta­han­sa. Ky­sy­mys on vaan mit­ta­ris­ton sää­te­lys­tä ja esi­mer­kik­si sii­tä kuin­ka pal­jon hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­tia pai­no­te­taan suh­tees­sa ta­lou­del­li­siin tu­lok­siin. Tie­to sii­tä, et­tä hen­ki­lös­tön hy­vin­voin­nil­la on suu­ri mer­ki­tys yri­tys­ten ja or­ga­ni­saa­ti­oi­den tu­lok­sen, ei ole mi­tään uut­ta.

Si­tee­raan täs­sä opin­näy­te­työ­tä­ni vlta 2009 Tie­to­jär­jes­tel­mien ke­hit­tä­mi­sen kou­lu­tu­soh­jel­mas­sa. ”Jär­jes­tel­mil­tä vaa­di­taan te­hok­kuu­den li­säk­si myös käyt­tä­jä- ja ih­mis­kes­kei­syyt­tä. Jär­jes­tel­mä- ja käyt­tö­liit­ty­mä­suun­nit­te­lu vaa­tii sil­loin asi­an­tun­te­mus­ta eva­luo­in­tiin ja käy­tet­tä­vyys­tut­ki­muk­seen. Jär­jes­tel­mien ei tule ai­no­as­taan so­peu­tua yri­tys­kult­tuu­rei­hin, vaan myös ih­mi­sil­lä on yk­si­löl­li­set ta­pan­sa ja miel­ty­myk­sen­sä toi­mia.

Työ­hy­vin­voin­nin kan­nal­ta oli­si toki edul­lis­ta, jos jär­jes­tel­mien toi­min­ta voi­tai­siin op­ti­moi­da si­ten, et­tä ne voi­si­vat muis­taa ja ”op­pia” ai­kai­sem­pia ti­lan­tei­ta ja käyt­tä­jän toi­mia to­den­nä­köi­sel­lä ja us­kot­ta­val­la ta­val­la sen si­jaan, et­tä jo­kai­nen käyt­tö­ker­ta on käyt­tä­jäl­le uu­si riip­pu­mat­ta sii­tä kuin­ka pal­jon sa­mai­nen käyt­tä­jä on oh­jel­maa ai­em­min käyt­tä­nyt.

Lii­an yleis­tä on, et­tä ns. yleis­käyt­töi­set oh­jel­mat si­säl­tä­vät lii­an pal­jon omi­nai­suuk­sia, mikä ai­heut­taa käyt­tä­jäl­le tur­hau­tu­mis­ta. Olem­me­han yk­si­löi­tä ja myös ha­lu­am­me tul­la koh­del­luik­si yk­si­löi­nä. On en­nus­tet­ta­vis­sa, et­tä jär­jes­tel­mien per­so­noin­ti tu­lee osak­si jär­jes­tel­mien ”va­ki­o­va­rus­tei­ta”.” Kuu­los­taa­ko tu­tul­ta?

MAA­RIT FROM SD.

Kirk­ko­num­men kun­nan­val­tuus­ton va­ra­val­tuu­tet­tu

It tra­de­no­mi