TE­AT­TE­RI

Jo heti en­si mi­nuu­teil­la, kun Ho­ra­tio, köy­hän ru­noi­li­ja (At­las Rii­hi­saa­ri) pul­lis­te­li eri­no­mai­suut­taan, oli sel­vää, et­tä täs­tä tu­lee hyvä te­at­te­ri-il­ta. Ku­ten tu­li­kin!

Ma­sa­lan te­at­te­rin kan­na­tu­syh­dis­tyk­sen tuot­ta­ma ja te­ke­mä puo­li­tois­ta­tun­ti­nen tra­gi­ko­me­dia Au­rin­ko, kuu ja täh­det on näh­tä­vis­sä enää vain ker­ran, per­jan­tai­na 22.8. klo 19. Kä­si­kir­joi­tus on pää­o­san esit­tä­jän Leni Sal­mi­sen ja oh­jaus Ode­lia Li­pa­nin kä­si­a­laa.

Oh­jaa­ja­na vas­ta aloit­te­le­val­la Ode­li­al­la oli työ­hön­sä vah­va ote. Roo­li­hen­ki­löi­den luon­ne, aja­tuk­set ja pyr­ki­myk­set oli saa­tu hie­nos­ti esil­le näyt­te­li­jän­työn kaut­ta, kaik­kea ei tar­vit­tu sa­noit­taa. Tem­po ja ryt­mi toi­mi­vat. Ko­ko­nai­suus oli ehyt, muo­to­kie­li ri­kas ja lo­pun tais­te­lu­koh­taus ai­van hui­kea!

Leni oli si­säl­lyt­tä­nyt kä­si­kir­joi­tuk­seen­sa mo­nia ta­so­ja, kiin­nos­ta­via hah­mo­ja, vah­vo­ja ris­ti­rii­to­ja, sha­kes­pe­a­re­mais­ta rak­kaus­juo­nit­te­lua, pe­tok­sia, ah­neut­ta ja traa­gi­sia koh­ta­loi­ta, vah­va­na juon­tee­na ky­sy­mys nai­sen pai­kas­ta per­hees­sä ja yh­teis­kun­nas­sa, nar­sis­ti­sen ko­si­jan kyn­sis­tä pää­syn vai­keu­des­ta ja va­pau­den hin­nas­ta. Kie­li oli kau­nis­ta, mitä it­se ar­vos­tan kat­so­ja­na suu­res­ti.

Pit­kä ko­ke­mus näyt­tä­möl­lä nä­kyi Le­nin roo­li­hah­mos­sa Ma­ria Glo­ri­a­na. Roh­ke­aa heit­täy­ty­mis­tä, ri­kas­ta ke­hon­kiel­tä sekä herk­kää il­mai­su­voi­maa ää­nen­käy­tös­sä oli ilo seu­ra­ta. Ho­ra­tio oli hä­nel­le mai­nio vas­ta­pa­ri isoil­la lii­ke­ra­doil­laan, juo­ni­mi­sil­laan ja it­se­var­muu­del­laan. Muut­kin te­at­te­rin kon­ka­rit te­ki­vät hy­vää työ­tä.

Har­mi, et­tä esi­tyk­siä oli vä­hän ja vii­mei­nen on nyt siis pe 22.8. p.s. ikä­suo­si­tus yli 12v.

LII­SA KO­SO­NEN