Charlotta Lönnqvistin patsaan savimalli tekeillä

SIUN­TIO

Tai­tei­li­ja Ii­da Nur­mi­nen työs­tää par­hail­laan Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin pat­sas­ta Sjund­by tra­di­ti­ons­fö­re­ning rf:n toi­mek­si­an­nos­ta. Tär­keä virs­tan­pyl­väs tu­lee ole­maan lo­ka­kuun lo­pus­sa, jol­loin prons­si­va­li­mo te­kee sa­vi­mal­lis­ta kip­si­va­lok­sen. Lo­pul­li­nen Lön­nq­vis­tin prons­si­pat­sas va­le­taan tä­män kip­si­mal­lin mu­kaan.

Veis­tok­sen val­mis­ta­mi­nen käyn­nis­tyi tä­män vuo­den vap­pu­na. Te­ok­sen val­mis­ta­mi­sen ai­ka­tau­lu on osin avoin. Se ete­nee ra­hoi­tuk­sen var­mis­tu­mi­sen tah­dis­sa vai­heit­tain.

Siun­ti­on yrit­tä­jien myön­tei­nen tuki, laa­ja­mit­tai­nen tal­koo­työ, hank­keel­le tär­ke­ät avus­tuk­set ja suo­rat lah­joi­tuk­set ovat mah­dol­lis­ta­neet ete­ne­mi­sen niin, et­tä sa­vi­mal­lia vii­meis­tel­lään par­hail­laan Sui­ti­an kar­ta­non atel­jee­ti­las­sa.

Tai­teel­li­sen työn ete­ne­mi­sen rin­nal­la teh­dään sa­mal­la pal­jon va­paa­eh­tois­työ­tä veis­tos­hank­keen ra­hoit­ta­mi­sek­si. Mer­kit­tä­viä yk­sit­täi­siä ra­hoit­ta­jia ovat Siun­ti­on sääs­tö­pank­ki­sää­tiö ja Siun­ti­on kun­ta.

Naisia kuvaavat veistokset ovat varsin harvinaisia

– Pat­sai­den ja jul­kis­ten muis­to­merk­kien tar­koi­tuk­se­na on nos­taa esil­le ta­pah­tu­mia ja hen­ki­löi­tä, joil­la kat­so­taan ole­van kes­kei­nen mer­ki­tys yh­tei­söl­li­sen iden­ti­tee­tin muo­dos­tu­mi­ses­sa, ker­too Jo­han­na Was­s­holm, FT ja do­sent­ti Åbo Aka­de­mis­ta.

Veis­tok­sia alet­tiin pys­tyt­tää laa­jem­min kan­sal­lis­val­ti­oi­den ra­ken­tu­mi­sen myö­tä 1800-lu­vul­la. Kun nai­set oli­vat tuol­loin suu­rel­ta osin sul­jet­tu pois mies­val­tai­ses­ta jul­ki­ses­ta ti­las­ta, ei hei­tä nä­ky­nyt tuol­loi­ses­sa muis­to­merk­ki­tai­tees­sa.

Län­ti­sis­sä de­mok­ra­ti­ois­sa mo­nu­ment­tien ja muis­to­merk­kien pys­tyt­tä­mi­nen on ny­ky­ään ir­tau­tu­nut ai­em­mas­ta kan­sal­lis­val­ti­oa­jat­te­lus­ta. Uu­sia muis­to­merk­ke­jä pys­ty­te­tään kui­ten­kin jat­ku­vas­ti – usein aloi­te tu­lee ruo­hon­juu­ri­ta­sol­ta, ku­ten Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin pat­sas­hank­kees­sa. Ta­voit­tee­na on nos­taa esiin hen­ki­löi­tä ja te­ko­ja, jot­ka ovat saa­neet vä­hän ti­laa jul­ki­ses­sa tai­tees­sa ai­em­min.

–Veis­tos an­taa hen­ki­lön tai ta­pah­tu­man muis­tol­le nä­ky­vyyt­tä jul­ki­ses­sa ti­las­sa ja aut­taa näin pi­tä­mään muis­toa elä­vä­nä. Myös sana mo­nu­ment­ti juon­tuu la­ti­nan sa­nas­ta mo­ne­re, muis­taa, mikä ku­vaa juu­ri veis­tok­sen funk­ti­o­ta, Was­s­holm sa­noo.

Eri yh­dis­tys­ten ja yh­tei­sö­jen edus­ta­jis­ta koos­tu­va työ­ryh­mä jär­jes­tää Fan­jun­kar­sis­sa jaz­z­kon­ser­tin pat­sas­hank­keen va­rain­ke­ruun edis­tä­mi­sek­si. Fan­jun­kar­sin kah­vi­la avaa oven­sa klo 18. per­jan­tai­na 11. syys­kuu­ta. Jazz-kon­sert­ti al­kaa klo 18.30.

Han­ke esi­tel­lään ylei­söl­le avoi­mien ovien päi­vä­nä Sui­ti­an atel­jees­sa osoit­tees­sa Sui­ti­an ko­e­ti­la Rait­ti 1, Siun­tio. Ylei­söl­lä on tuol­loin mah­dol­li­suus näh­dä mil­tä Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin pat­sas tu­lee näyt­tä­mään.

Atel­jee on avoin­na lau­an­tai­na 19. syys­kuu­ta klo 11–15. Vie­rai­li­joil­la on myös tuol­loin mah­dol­li­suus ta­va­ta tai­tei­li­ja, tu­tus­tua te­ok­seen luon­nol­li­ses­sa koos­sa ja kes­kus­tel­la muu­ten­kin hank­kees­ta.

Sjund­by tra­di­ti­ons­fö­re­ning on yh­des­sä kun­nan kans­sa va­lin­nut Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin muis­toa kun­ni­oit­ta­van veis­tok­sen si­joi­tus­pai­kak­si Fan­jun­kar­sin vie­rei­sen puis­ton, kun­ta­kes­kuk­sen tu­lo­väy­län lä­hei­syy­den.

Ta­voit­tee­na on, et­tä teos pys­ty­te­tään ja asen­ne­taan pai­kal­leen niin, et­tä se voi­daan pal­jas­taa Char­lot­tan päi­vä­nä 12. tou­ko­kuu­ta 2028.

Aleksis Kiven mesenaatti

Char­lot­ta Lön­nq­vist oli yk­si 1800-lu­vun rius­kim­mis­ta ja uut­te­rim­mis­ta nais­puo­li­sis­ta yrit­tä­jis­tä Suo­mes­sa.

Ny­ky­ään hä­net tun­ne­taan torp­pa­ri­na ja kir­jai­li­ja Alek­sis Ki­ven me­se­naat­ti­na. Vuo­si­na 1864–1871 Lön­nq­vist ma­joit­ti kir­jai­li­jan ko­tiin­sa Siun­ti­on Fan­jun­kar­sis­sa. Siel­lä Kivi kir­joit­ti tun­ne­tuim­man te­ok­sen­sa Seit­se­män vel­jes­tä, joka on en­sim­mäi­nen suo­men kie­lel­lä jul­kais­tu ro­maa­ni.

Sjund­by tra­di­ti­ons­fö­re­ning rf on pe­rus­ta­mis­vuo­des­taan 2013 läh­tien tuo­nut esil­le Sjund­byn kar­ta­non vai­hei­siin liit­ty­vien hen­ki­löi­den ta­ri­noi­ta. Yk­si näis­tä kes­kei­sis­tä hen­ki­löis­tä on ni­me­no­maan Char­lot­ta Lön­nq­vist. Hän oli mu­ka­na Ad­lerc­reut­zin per­heen nel­jän po­jan ja seit­se­män tyt­tä­ren elä­mäs­sä mo­nin ta­voin. Kar­ta­non omis­ta­ja oli tuol­loin laa­man­ni Carl Hen­rik Ad­lerc­reutz, joka kuo­li 1832.

Lön­nq­vis­tin per­he oli Sjund­byn kar­ta­non torp­pa­rei­ta. Myös Char­lot­ta py­syi torp­pa­ri­na koko elä­män­sä. Kun hä­nen isän­sä Jo­nas Lön­nq­vist kuo­li vuon­na 1850, Char­lot­ta ot­ti hal­tuun­sa Fan­jun­kar­sin tor­pan. Vuo­teen 1864 as­ti nai­mat­to­mat nai­set luo­ki­tel­tiin hol­houk­sen alai­sik­si sil­loi­ses­sa Suo­men suu­ri­ruh­ti­nas­kun­nas­sa.

Siun­ti­on kä­rä­jil­lä to­det­tiin sa­ma­na vuon­na, et­tei Char­lot­ta Lön­nq­vist tar­vin­nut enää mies­puo­lis­ta hol­hoo­jaa la­ki­muu­tok­sen vuok­si. Hän oli tuol­loin 49-vuo­ti­as ja yrit­tä­jä.

Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin eri­koi­sa­laa oli­vat muun mu­as­sa häät ja mor­siu­sar­kut, ris­ti­äi­set, hau­ta­jai­set ja ni­mi­päi­vä­juh­lat. Hä­nel­lä oli usein muu­ta­ma pii­ka op­pi­laa­na Fan­jun­kar­sis­sa, mut­ta myös va­rak­kai­den per­hei­den ty­töt sai­vat hä­nen luo­naan kou­lu­tus­ta ta­lou­den­pi­dos­sa.

Lön­nq­vist piti luo­naan huol­ta sekä lap­sis­ta et­tä van­huk­sis­ta ja hä­nel­lä oli ai­na­kin kak­si kas­vat­ti­ty­tär­tä: Hil­da Lind­fors ja Thil­da Olin. Char­lot­ta Lön­nq­vist osal­lis­tui myös hy­vän­te­ke­väi­syys­ta­pah­tu­miin pi­to­e­män­tä­nä.

Siun­ti­os­sa hä­net tun­ne­taan myös ak­tii­vi­se­na su­den­pyy­tä­jä­nä. Hän käyt­ti su­den­kuop­paa ja puki an­koil­le vil­la­su­kat, kun nii­tä käy­tet­tiin elä­vi­nä syöt­tei­nä kuo­pas­sa.

Tai­tei­li­ja Ii­da Nur­mi­nen ku­vaa ide­aa Char­lot­ta Lön­nq­vis­tin pat­sas­ta var­ten näin:

– Täs­sä muis­to­mer­kis­sä ha­lu­an pi­tää Char­lot­tan kä­vi­jän kat­se­kor­keu­del­la ja an­taa hä­nen is­tah­taa alas (an­sai­tus­ti). Pit­kän elä­män­sä ai­ka­na hän eh­ti pyy­tää su­sia, aut­taa ih­mi­siä, hoi­taa Fan­jun­kar­sin ti­laa, an­sai­ta elan­ton­sa ja toi­mia me­se­naat­ti­na – on hä­nen vuo­ron­sa nyt is­tua ja tul­la hoi­va­tuk­si.