Olem­me seu­ran­neet tii­viis­ti met­sien­hoi­to-oh­jeis­ton (ent. stra­te­gi­an) val­mis­te­lua ja ih­met­te­lem­me vah­vas­ti mi­ten Kim Åst­röm (KS 16.4.2025) pää­tyy esit­tä­miin­sä väit­tei­siin, vaik­ka hä­nel­lä on ol­lut laa­ja ai­neis­to käy­tet­tä­vis­sään. Puu­tum­me täs­sä vain tii­viis­ti kar­keim­piin vir­hei­siin. Kuka ta­han­sa voi tar­kas­tel­la suur­ta osaa al­ku­pe­räi­sis­tä ai­neis­tois­ta, kos­ka net­ti­si­vuil­tam­me löy­ty­vät vii­te­tie­dot sil­tä osin kuin ei­vät ole kun­nan ko­kous­ten pöy­tä­kir­jois­sa. Kir­joi­tuk­sen­sa pe­rus­teel­la hän ei ole edes tun­nu tie­tä­vän, et­tä kun­nil­la on met­sien vir­kis­tys- ja luon­to­ar­voi­hin liit­ty­viä la­ki­sää­tei­siä vel­vol­li­suuk­sia enem­män kuin yk­si­tyi­sil­lä maa­no­mis­ta­jil­la.

Oli­si toki toi­vot­ta­vaa, et­tä ”vir­ka­hen­ki­löt ei­vät val­mis­te­li­si ja luot­ta­mus­hen­ki­löt hy­väk­syi­si hoi­to­toi­mia, jot­ka tär­ve­le­vät kun­ta­lai­sil­le tär­kei­den met­sien luon­to- ja vir­kis­ty­sar­vo­ja”. Va­li­tet­ta­vas­ti juu­ri näin on teh­ty. Nel­jän­kym­me­nen kuu­den lau­sun­non ja mie­li­pi­teen tie­dot ja nä­ke­myk­set ei­vät juu­ri näy met­sien­hoi­to-oh­jeis­ton luon­nok­ses­sa. Sii­nä ei näy myös­kään kun­nan si­säl­tä löy­ty­vää osaa­mi­nen, joka nä­kyi esi­mer­kik­si LUMO -oh­jel­man ve­sit­tä­mät­tö­mäs­sä luon­nok­ses­sa, ei­kä tut­kit­tu tie­to esi­mer­kik­si mo­ni­muo­toi­suu­den vält­tä­mät­tö­myy­des­tä tai maa­pe­rän mer­ki­tyk­ses­tä hii­len va­ras­to­na.

Met­sien­hoi­to-oh­jeis­ton val­mis­te­lun eri vai­heis­sa an­ne­tuis­sa lau­sun­nois­sa ja mie­li­pi­teis­sä ko­ros­tui sama, mikä tu­lee esiin muis­sa­kin tut­ki­muk­sis­sa: 80 - 90 % kan­sa­lais­ta ha­lu­aa luon­non­ti­lai­sia ja nii­den kal­tai­sia met­siä. Tämä nä­kyy myös kun­nan omien yk­si­köi­den kaa­voi­tuk­sen, si­vis­tys­pal­ve­lui­den ja ym­pä­ris­tön­suo­je­lun lau­sun­nois­sa. On suo­ras­taan yli­mie­lis­tä väit­tää, et­tei lau­sun­nois­ta ja mie­li­pi­teis­tä tar­vit­se vä­lit­tää, kun pie­ni osa niis­tä kos­ki yk­si­tyi­siä mai­ta. He­rää epäi­lys, et­tei Åst­röm ole lu­ke­nut nii­tä kaik­kia läpi, saa­ti tu­tus­tu­nut niis­sä vii­tat­tuun laa­jaan tut­ki­mu­sai­neis­toon met­sien hy­vin­voin­ti­vai­ku­tuk­sis­ta ja kan­sa­lais­ten ha­lus­ta mo­ni­muo­toi­siin met­siin.

Vir­kis­tys-, hii­len­si­don­ta- ja mo­ni­muo­toi­suu­sar­vot ovat hel­pos­ti yh­teen so­vi­tet­ta­vis­sa, mut­ta ”ta­lous” hait­taa kaik­kien näi­den ar­vo­jen to­teu­tu­mis­ta. ”Hoi­dol­la” eli käy­tän­nös­sä hak­kuil­la ei ole mah­dol­lis­ta edis­tää hii­len­si­don­taa. Vaik­ka puus­ton kas­vu li­sään­tyi­si, ei se rat­kai­se­va­na seu­raa­va­na pa­ri­na vuo­si­kym­me­ne­nä ky­ke­ne kor­vaa­maan met­sis­tä pois­tu­vaa hiil­tä.

Kun­nan met­sis­sä ei ole mi­tään “hoi­to­vel­kaa”. To­del­li­suu­des­sa lä­hi­met­sät ovat jä­rey­ty­neet miel­lyt­tä­väm­mäk­si ul­koi­lu­met­sik­si, nii­den hii­li­va­ras­to ja luon­to­ar­vot ovat kas­va­neet. Reit­tien var­sien ym. vaa­ral­li­sia pui­ta on kaa­det­tu maa­han met­sien­hoi­to-oh­jeis­ton val­mis­te­lus­ta riip­pu­mat­ta ja am­mat­ti­tai­toi­nen työ jat­kuu en­ti­seen mal­liin sii­tä riip­pu­mat­ta. Jos­tain syys­tä tun­tuu unoh­tu­neen, et­tä mo­net luon­non myön­tei­sik­si ym­mär­re­tyt osat ovat riip­pu­vai­sia “hoi­ta­mat­to­muu­des­ta, ry­tei­köis­tä ja pu­si­kois­ta”: Lin­nut pe­si­vät, ruo­kai­le­vat usein lau­la­vat­kin pen­sai­den suo­jas­sa, mus­ti­kan pö­lyt­tä­jil­le ki­ma­lai­sil­le ai­kai­sin ke­vääl­lä kuk­ki­vat pa­jut ovat eli­neh­to, jopa isot puut ovat aluk­si pie­niä, ei­vät­kä kaik­ki sel­viä isoik­si esi­mer­kik­si kau­rii­den ta­kia… Kaik­ki suk­kes­si­on vai­heet ei­vät eh­kä miel­ly­tä kaik­kien sil­miä. Näi­tä vai­hei­ta voi­daan par­hai­ten vält­tää sil­lä, et­tei jat­ku­vas­ti hak­kuin ja “hoi­to­toi­min” pa­la­ta al­kuun vaan an­ne­taan met­sän ke­hit­tyä ja pui­den elää mo­ni­sa­ta­vuo­ti­aik­si sen si­jaan, et­tä ne kaa­det­tai­siin te­ho­met­sä­ta­lou­den käy­tän­tö­jen mu­kaan rei­lus­ti al­le sa­ta­vuo­ti­ai­na.

Vir­ka­mie­het huo­mi­oi­vat met­sä­oh­jeis­tuk­sen luon­nok­ses­saan puut­teel­li­ses­ti lau­sun­to­ja ja sen jäl­keen Met­sä­te­ol­li­suus ry:n en­ti­sen lob­ba­rin eh­do­tuk­ses­ta lau­ta­kun­ta muut­ti sitä vie­lä lä­hem­mäs vuo­si­kym­men­ten ta­kai­sia met­sä­ta­lous­käy­tän­tö­jä. Lau­ta­kun­nan pää­tös ei ole edes yk­si­mie­li­nen, Tar­ja Ke­to­la jät­ti sii­hen eri­ä­vän mie­li­pi­teen.

Kai­ken hui­puk­si met­sien­hoi­to-oh­jeis­ton luon­nos on niin se­ka­va ja it­sen­sä kans­sa ris­ti­rii­das­sa, et­tei vir­ka­hen­ki­lös­tö voi­si sitä kos­kaan nou­dat­taa sel­lai­se­naan tai toi­saal­ta mel­kein min­kä vaan toi­men voi­si pe­rus­tel­la siel­lä ole­vil­la oh­jeil­la. Sii­nä sa­mo­ja hoi­to­luok­kia kos­kien mm. toi­ses­sa koh­taa ta­voit­tee­na ovat eri-ikäis­ra­ken­tei­set met­sä­ku­vi­ot ja an­ne­taan kuva, et­tä met­sän­tun­tu säi­lyy, vaik­ka toi­saal­la pu­hu­taan ta­sai­käis­kas­va­tuk­ses­ta ja uu­dis­tus­tus­hak­kuis­ta. Uu­dis­tus­hak­kuut tar­koit­ta­vat eri ko­koi­sia avo­hak­kui­ta mah­dol­li­si­ne sie­men- ja/tai sääs­tö­pui­neen.

ps. Lin­tui­hin ja nii­den tar­pei­siin met­sis­tä voi tu­tus­tua Ma­sa­lan kir­jas­tos­sa ole­vas­sa näyt­te­lys­sä tou­ko­kuun ajan.

KIRK­KO­NUM­MEN YM­PÄ­RIS­TÖYH­DIS­TYS RY