LÄNSI-UUDENMAAN HYVINVOINTIALUE
Hyvinvointialueen strategiastaLänsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tehdään nyt uutta strategiaa - millä periaatteilla hyvinvointialue järjestää ja uudistaa asukkaidensa sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen palveluja tulevina vuosina. Ylätason strategiassa ei voida mennä syvällisesti eri sairausalueisiin ja kansanterveyssairauksien huomioimiseen. Haluankin tuoda esille ennaltaehkäisyn, varhaisen tunnistamisen, oikea-aikaisen hoidon ja tietoisuuden lisäämisen tärkeyttä, koska tällä voidaan vaikuttaa merkittävästi tulevaisuuden terveydenhuollon kustannuksiin. Ikääntyvässä yhteiskunnassa yhä useampi sairastuu esim munuais- maksa- tai sydänsairauteen. Sairastuminen ei kuitenkaan katso ikää, myös nuoret ja keski-ikäiset tarvitsevat tietoa, miten elintavoilla voidaan vaikuttaa sairauksien puhkeamiseen ja niiden omahoitoon. Ja toisaalta mitkä oireet ovat sellaisia, jolloin ihmisen pitäisi hakeutua terveystarkastukseen.
Arviolta 7–10 prosenttia suomalaisista sairastaa kroonista munuaistautia. Moni sairastaa munuaistautia tietämättään, koska se ei yleensä varhaisvaiheessa aiheuta oireita. Munuaistautiin liittyy jo varhaisista taudin vaiheista alkaen suurentunut sydän- ja verisuonitapahtumien sekä ennenaikaisen kuoleman riski. Munuaistaudin varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen hoito vaikuttavat merkittävästi tulevaisuuden sote-kustannuksiin. Munuaistaudin diagnosointi on helppoa ja edullista, jokainen riskiryhmässä oleva tulisikin tunnistaa perusterveydenhuollon ja työterveyden vastaanotoilla.
Elintavoista johtuvat maksasairaudet yleistyvät jatkuvasti sekä aikuisilla että nuorilla. Vyötärölihavista 80 prosentilla esiintyy rasvamaksaa. Rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus ja sitä esiintyy jopa kolmasosalla aikuisväestöstä. Maksakirroosiin on julkaistu juuri uusi Käypähoito suositus. Myös siinä korostetaan varhaisen tunnistamisen, oikea-aikaisen hoidon ja sairastuneen omahoidon merkitystä.
Hyvinvointialueilla uudistetaan toimintamalleja ja etävastaanotot lisääntyvät. Ikääntyvän väestön kohdalla pitää aina muistaa, että ihmisen kohtaaminen on myös havainnointia, kuulemista, juuri sen ratkaisevan, tietoa antavan oireen kysymistä. Monen vakavan sairauden kohdalla diagnoosi voi pahimmillaan myöhästyä ja menetetään mahdollisuus oikea-aikaiseen hoitoon. Tämä on inhimillisesti väärin ja yhteiskunnan ja hyvinvointialueiden kannalta sitä kaikkein kalleinta ja eniten resursseja vievää sairaanhoitoa. Tavoitteena pitäisi olla toimintakykyinen ja mahdollisien sairauksien kanssa kotona pärjäävä ikääntyvä väestö.
Elintapoihin, sairauksien omahoitoon, liikuntamahdollisuuksiin ja myös mielen jaksamiseen vaikuttaminen on parhaimmillaan kunnan, hyvinvointialueen ja järjestöjen toimivaa yhteistyötä. Tietoisuuden lisääminen kansanterveyssairauksista ja elintapojen vaikutuksista niihin pitäisikin voimakkaammin näkyä mediassa, paikallisessa tiedotuksessa ja paikallisessa matalankynnyksen toiminnassa. Mikään sairaus kun ei tule kello kaulassa, vaan usein hiipien ja pikkuhiljaa, jolloin ollaan hoidon kannalta jo oleellisesti myöhässä.
SARI HÖGSTRÖM
Inkoon kokoomus