Jussi Salo
KIRKKONUMMI
Kouluruoka ei voi ravita, jos se jää syömättäNykyisissä kouluruokailulinjauksissa korostetaan kasviproteiinin lisäämistä ja punaisen lihan vähentämistä. Meidän on kuitenkin tarkasteltava tätä suuntausta kriittisesti lasten ravitsemusturvan näkökulmasta. Kouluruoka on monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria ja vuorokauden keskeisin ravinnon lähde.
Maistuvuus on ravitsevuuden edellytys
Kouluruoan ensisijainen tehtävä on ravita lapsia, mutta se ei toteudu, jos ruoka ei maistu. Kouluruokailun tiedetään olevan paljon muutakin kuin tehokkaan laitosmaista polttoaineen nielemistä. Ruokailuun voi liittyä paljon erilaisia vaikuttimia, kuten viihtyisyys ja kiireettömyys, joiden roolia ei tule sivuuttaa, mutta keskeisin tekijä on ruoan maussa.
Kouluruokailututkimuksessa (mm. Hampinen-Piiroinen) oppilaiden ruokavalintoihin eniten vaikutusta oli ruoan maulla.
Hävikin mittaaminen ei yksin kerro mitään kouluruokailussa onnistumisesta lasten ravitsemuksen näkökulmasta. Hävikin saa kyllä alas valmistamalla ruokaa vähemmän, mutta ravitsevuus ei sillä korjaannu. Koululaisille suunnattujen kyselyiden tulisi kartoittaa aidosti lasten mieltymyksiä eikä johdatella tai rajata vastauksia esimerkiksi vain kasvisruokasisältöisyyteen. Samalla on selvää, ettei kouluruokailun tehtävä ole tarjota lapsille ihan mitä tahansa he haluavat.
Painopisteen tulisi olla siinä, että ruoka on sekä ravitsevaa että sellaista, jota lapset oikeasti syövät ja haluavat syödä.
Lihan välttelyn hinta
Lukuisissa selvityksissä on todettu se, minkä lapset osaavat itsekin kertoa: kasviruokapäivinä ruokaa ei syödä yhtä mieluusti ja sitä päätyy enemmän roskiin. Puolustusvoimienkin suunnalta kuulemani kenttäviesti komppaa samaa: sotilaskodin pizza ym. jonot kasvavat kasvisruokapäivinä. Käytännön kokeiluissa (esim. Helsingin kaupungin ruokapalvelut 2022) on havaittu, että liharuokien vähentäminen heikentää ruokailijoiden tyytyväisyyttä erityisesti lasten ja nuorten kohdalla.
Useissa kouluissa, joissa hävikki ei ole suuri ongelma, kasvisruokaan pakotus loistaa poissaolollaan. Vaikka mm. Kittilässä kasvisruokapäiviä oli neljän viikon aikana vain kaksi, Kirkkonummella lapset kertovat, että edes liharuokapäivinä lihaa ei ole tarjolla kuin nimellisesti. Samaan aikaan koulut taistelevat oppilaiden liikehdintää vastaan – lasten livahtaessa koulualueen ulkopuolelle grillikioskeille etsimään mieleisempää syötävää.
"Koulujen ruokalistoilta katosi viime vuonna yli sata kasvisruokaa. Syynä oli se, etteivät ruoat maistu koululaisille ja niistä jää paljon hävikkiä" - Yle (viite)
Mitäpä jos korjaisimme ensin tarjottavan ruoan kirjon sellaiseksi, mitä lapset, joita meidän on määrä ravita, haluaisivat oikeasti syödä?
Miksi lihaa tarvitaan?
Tieteellisesti katsoen eläinperäiset tuotteet (erityisesti liha, maksa, kala ja kananmunat) tarjoavat kouluruokailuun välttämättömän ravitsemuksellisen turvan. Ne sisältävät täydellisesti imeytyviä proteiineja ja kaikki välttämättömät aminohapot optimaalisessa suhteessa.
Ravinteiden imeytymistehokkuus on avainasemassa: tutkimusten mukaan raudan, sinkin, koliinin, B12-vitamiinin ja D-vitamiinin hyödyntäminen on moninkertaisesti tehokkaampaa eläinperäisistä lähteistä kuin kasvikunnasta (esim. Hallberg et al., 1991; Gibson et al., 2020). Liha sisältää myös yhdisteitä, kuten kreatiinia, karnosiinia ja hemirautaa, joita ei kasvikunnasta merkittävästi saa, mutta joilla on keskeinen merkitys mm. lasten hermoston ja lihaskudoksen kehitykselle.
Täysin kasvipohjainen ruokavalio ilman täydennyksiä voi helposti johtaa juuri näiden kriittisten mikroravinteiden puutoksiin (EFSA 2021). Siksi kouluruokailussa liha on luonnollinen keino turvata välttämättömien ravinteiden saanti ilman keinotekoisia lisäravinteita. Ravinteiden saantia ei paranneta autoritäärisin keinoin – ainoastaan maistuvalla ja ravitsevalla ruoalla. Liharuoan säilyttäminen monipuolisena vaihtoehtona on siten suoraan yhteydessä käyttäjätyytyväisyyteen ja se voi vähentää ruokahävikkiä.
Kestävyys ja kotimainen huoltovarmuus
Kestävyysnäkökulmaa tukee se, että kotimainen liha (erityisesti naudan ja sianliha) on Euroopan mittakaavassa vähäpäästöistä ja eettisesti valvottua. Tämä pätee erityisesti, kun huomioidaan sivuvirtojen käyttö ja luonnonlaidunten hiilensidonta (Luke 2023). Kunnan hankinnoissa painotettu kotimaisuuden lisääminen tukee tätä argumenttia – kotimaisen lihan käyttö tukee suoraan paikallista taloutta ja huoltovarmuutta.
Tarjotaan lapsillemme monipuolista, ravintorikasta ja maistuvaa ruokaa.
LAURI VALLI
Kunnanvaltuutettu
Valtuustoryhmän puheenjohtaja
Pro Kirkkonummi
KIRJOITTAJA suhtautuu kriittisesti lihan määrän vähentämiseen kouluruokailussa. Kasviruokapäivinä ruokaa ei syödä yhtä mieluusti ja sitä päätyy enemmän roskiin.
Jussi Salo
