Vii­me­ai­kais­ten ta­pah­tu­mien va­los­sa on syy­tä nos­taa esil­le se, mi­ten lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tuk­sia edel­leen vä­hä­tel­lään ter­vey­den­huol­los­sa ei­kä niis­tä vält­tä­mät­tä ker­ro­ta asi­ak­kaal­le, kun uut­ta lää­ket­tä mää­rä­tään. Oman ko­ke­muk­se­ni pe­rus­teel­la voin ker­toa, et­tä eri­tyi­ses­ti mie­len­ter­veys­sai­rauk­siin liit­ty­vis­sä hait­ta­vai­ku­tuk­sis­sa, hait­ta­vai­ku­tus lai­te­taan usein sai­rau­den ”piik­kiin”, vaik­ka ky­sei­nen hait­ta­vai­ku­tus ei edes kuu­lui­si ky­sei­sen sai­rau­den oi­rei­siin. Kun yri­tät saa­da muu­tos­ta lää­ki­tyk­seen, se tun­tuu usein ”tuu­li­myl­ly­jä vas­taan” tais­te­lul­ta. Pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa si­nul­le mää­rä­tään uu­si lää­ke, jol­la yri­te­tään ”kor­ja­ta” ai­kai­sem­man lääk­keen hait­ta­vai­ku­tus. Täs­tä­kin on va­li­tet­ta­vas­ti ko­ke­mus­ta. Kier­re on val­mis. Toi­voi­sin, et­tä yhä use­am­pi lää­kä­ri ker­toi­si avoi­mes­ti lääk­kei­den mah­dol­li­sis­ta hait­ta­vai­ku­tuk­sia ja jos ne ovat ohi­me­ne­viä, mil­loin kes­ki­mää­rin hait­ta­vai­ku­tus on odo­tet­ta­vis­sa me­ne­vän ohi. Ja jos hait­ta­vai­ku­tus on har­vi­nai­nen ja elä­mää suu­res­ti hait­taa­va, asi­a­kas­ta ai­dos­ti kuun­nel­tai­siin ja otet­tai­siin to­sis­saan. Mik­si lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta ei vält­tä­mät­tä ker­ro­ta asi­ak­kaal­le? On­ko täs­sä­kin syy­nä taas ter­vey­den­huol­los­sa val­lit­se­va kii­re?

Toi­von, et­tä muut­kin ot­ta­vat osaa kes­kus­te­luun, jot­ta ku­kaan ei jou­tui­si enää me­net­tä­mään lä­him­mäis­tään lääk­kei­den hait­ta­vai­ku­tus­ten vuok­si. Kai­kil­la ei ole voi­mia ky­see­na­lais­taa lää­ki­tys­tään tai vaa­tia pa­rem­paa ko­ko­nais­val­tais­ta hoi­toa elä­män­laa­tun­sa pa­ran­ta­mi­seen.

PA­REM­PAA KO­KO­NAIS­VAL­TAIS­TA HOI­TOA HA­LU­A­VA