RANNIKKOPRIKAATIN komentaja ja Upinniemen varuskunnan päällikkö Johan Tillander puhui Porkkalan palautuksen 70-vuotisjuhlassa.
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
Miksi Neuvostoliitto halusi Porkkalan ?KIRKKONUMMI
Sekä kutsuvierastilaisuudessa että Fyyrin juhlatilaisuudessa puhunut Rannikkoprikaatin komentaja kommodori Johan Tillander kertoi, että puheen pitäminen on hänelle merkittävä tehtävä sekä Rannikkoprikaatin komentajana että Upinniemen varuskunnan päällikkönä, sillä Porkkalan palautus johti myös varuskunnan perustamiseen Kirkkonummelle.
Suomi joutui luovuttamaan Porkkalan alueen vuokralle Neuvostoliitolle osana välirauhansopimusta 19.9.1944. Vuokra-ajaksi sovittiin 50 vuotta. Alue luovutettiin takaisin Suomelle 26.1.1956 eli tasan 70 vuotta sitten.
Porkkalan alueella asui noin 7 300 henkilöä, jotka saivat toimeentulonsa pääasiassa maanviljelystä, karjanhoidosta ja kalastuksesta. Evakuointiin oli aikaa 10 päivää. Evakuointi tapahtui sadonkorjuun aikaan, minkä takia paikalle komennettiin 3000 sotilasta ja lottaa auttamaan alueen evakuoinnissa. Apua saatiin myös lähikunnista, lähes 20 000 henkilöltä. Yhteensä vuokra-alueelta alueelta kuljetettiin pois noin 2 200 junavaunullista heinää, kalusteita, työkaluja ja irtainta.
Kuljetuksiin osallistui noin 800 autoa ja 1 200 hevosta ohjaajineen. Omaisuutta kuljetettiin myös veneillä. Uuden rajan taakse jäi noin 3000 kotia. Näiden lukujen taakse kätkeytyy inhimillinen tragedia, sillä tietoa paluusta ei ollut.
Miksi Neuvostoliitto halusi Porkkalan?
Miksi Neuvostoliitto sitten halusi Porkkalan esimerkiksi Hankoniemen sijaan? Tämä ehkä avautuu parhaiten silloisen tukikohdan päällikön määrittämien päätehtävien mukaan. Ne olivat kaikenlaisten operaatioiden toteuttaminen Suomenlahdella ja erityisesti lahden sulkeminen sen kapeimmalta kohdalta tehokkaalla, järeällä ja raskaalla tykistötulella ja merimiinoilla. Tukikohta toimi myös painostusvälineenä sekä mahdollisti Neuvostoliiton vaikutusvallan sekä Suomessa että Skandinavian maissa.
Suunnitelmiin kuului, että tarvittaessa Neuvostoliitto voisi suunnata kattavan ja tuhoavan, raskaan tykistötulen myös Helsingin alueelle.
Suomenlahden sulkeminen ei sinänsä ollut uusi ajatus, vaan kyse oli jo Pietari Suuren merilinnoituksen periaatteista sulkea Suomenlahti ja suojata Pietari. Suomen Kallbådanin ja Virolle kuuluvan naissaaren välimatka on vain 31 kilometriä. Porkkalan avulla Neuvostoliitto siis sai Suomenlahden laivaliikenteen hallintaansa.
Kylmä sota näkyi myös Porkkalassa
Porkkalan laivastotukikohta kuului Neuvostoliiton Tallinnan meripuolustusalueeseen ja Porkkalan alueen rannikkotykistö muodostettiin osaksi laajempaa rannikkopuolustusta. Rannikkotykistön komentopaikka oli Mäkiluodossa, jossa sijaitsi tuolloin suomalaisten 1930-luvulla rakentama 12-tuumainen kaksoistykkitorni. Lisäksi pattereita oli Träskössä, Järvössä ja Hästössä.
Porkkalaan oli tarkoitus sijoittaa vakituisesti 12 tykkivenettä, 16 panssaroitua raivaajaa, 29 panssaroitua vartiomoottorivenettä ja noin 30 erilaista huoltoalusta. Vuokra-ajan alkuaikoina tuota määrää aluksia ei sijoitettu Porkkalaan, sillä Upinniemen sotasatamaa vasta rakennettiin. Ennen sotasataman valmistumista neuvostoliittolaiset rakensivat huoltosataman Båtvikiin.
1950-luvulla kylmän sodan kiristyminen alkoi näkyä myös Porkkalassa ja maa-alueiden kantalinnoittaminen aloitettiin toden teolla vuonna 1951. Samalla Upinniemen alueella varauduttiin jopa ydinsotaan alkamalla rakentaa erittäin salaista komentokeskusta nykyisen varuskunnan pohjoisosaan. Se ei ehtinyt valmistua vuokra-aikana. Nykyisin keskeneräinen ja osittain räjäytetty paikka tunnetaan Kabanovin luolana.
Neuvostoliitto rakensi nykyisen varuskunnan alueelle yhteensä 238 rakennusta. Lisäksi se louhi useita kalliotunneleita ja öljysäiliöitä ja rakensi laitureita puolentoista kilometrin verran.
Yksityiskohtana on hyvä muistaa, että Porkkala kuului Leningradin kaupunkiin.
Neuvostoliitto perusti ympärivuorokautisen Suomen radio- ja puhelinliikennettä valvovan viestitiedustelukeskuksen Majvikin kartanoon. Toki suomalaisetkin tarkkailivat, mitä rajan takana tapahtui.
Neuvostoliitolla oli rajaton kauttakulkuoikeus Porkkalaan. Alueelle kulki juna Leningradista, jonka erikoisuus oli se, että Suomen puolella junien ja autojen lasteja tai henkilömääriä ei saanut tarkistaa. Helsinki-Turku rata eli niin sanottu rantarata kulki alueen halki. Se sai maineen maailman pisimpänä tunnelina. Metallilevyt lyötiin junan ikkunoihin Espoon Kauklahden asemalla ja otettiin pois Inkoon Tähtelän asemalla. Vuokra-alueen rajalla suomalainen veturi vaihdettiin venäläiseen läpikulun ajaksi.
Rajaa valvottiin sekä Suomen että Neuvostoliittoon kuuluneen Porkkalan puolella, mikä vaati rajavartiolaitokselta voimavaroja, sillä pitkän itärajan lisäksi se joutui sijoittamaan resursseja Porkkalan rajalle.
Porkkalan palautus
Elokuussa 1955 itänaapuri järjesti yllätyksen. Porkkalan alue oli sitovasti vuokrattu vuoteen 1994 saakka, mutta Neuvostoliitto ehdotti elokuussa 1955 presidentti Juho Kustaa Paasikivelle palauttavansa Porkkalan. Moskovassa Paasikivi ja Kekkonen allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan Porkkala palautetaan Suomelle 26.1.1956. Samalla kahdenvälistä YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella.
Porkkalan palauttamisen syyt olivat kansainvälisessä politiikassa, jossa kylmä sota oli vähitellen vaihtunut niin sanottuun suojasäähän. Lisäksi sodankäynnin muodot olivat muuttuneet. Oltiin siirrytty tykistöaikakaudesta ohjusaikakauteen.
Palautus herätti myös kansainvälistä kiinnostusta ja Porkkalan palautus oli suuri mediatapahtuma. Palautuspäivänä rajan takana oli odottamassa 122 kotimaista ja 93 ulkomaista median edustajaa. Mukana olivat mm. Berliner Zeitung sekä New York Times. Presidentti piti juhlavastaanoton ja päivää juhlittiin yleisellä liputuksella.
Neuvostoliittolaisten jäljiltä vuokra-alue ei ollut entisensä. Pellot oli ajettu viljelykelvottomiksi, taloja oli pidetty huonosti, jätetty lahoamaan tai peräti purettu. Porkkalaan palanneiden oli siis aloitettava alusta, vaikka saivatkin maaomaisuutensa takaisin. Upinniemen valtio pakkolunasti maanomistajilta, joista jotkut peräsivät omaisuuttaan takaisin oikeusteitse vielä 1960-luvulla.
Upinniemen varuskunta-aluetta alettiin kehittämään 1950-1960-lukujen taitteessa. Silloin rakennettiin nykyiset kasarmit, kuntotalo sekä sotilaskoti. Henkilökunnalle rakennettiin asuntoja ja Merikappeli rakentui paikalleen vuonna 1965.
Nykyistä Rannikkoprikaatia edelsivät Upinniemessä toiminut Helsingin laivastoasema, Suomenlahden laivasto ja Suomenlahden meripuolustusalue. Alueella on toiminut myös Rannikkojääkäripataljoona.
Tällä hetkellä Rannikkoprikaati on keskeinen maanpuolustuksen kannalta. Upinniemi on tukikohta, joka työllistää kaikkiaan 500 henkilöä, kouluttaa vuosittain 2000 varusmiestä ja 1200 reserviäistä kertausharjoituksissa, kertoi Tillander.
Jussi Salo
