Asunnottomien yö 2026 – Näkyvillä, mutta näkymätön

KIRK­KO­NUM­MI

Kirk­ko­num­men jo 14. ker­taa jär­jes­tet­tä­vä Asun­not­to­mien yö kut­suu mu­kaan kaik­kia asi­as­ta kiin­nos­tu­nei­ta lau­an­tai­na 17.10. klo 18–20 Lim­nel­li­nau­ki­ol­le! Oh­jel­mas­sa on lu­vas­sa mm. Asun­not­to­mien yön tu­lien sy­tyt­tä­mi­nen, pu­het­ta asun­not­to­muu­des­ta ja köy­hyy­des­tä, elä­vää mu­siik­kia, kah­via ja pul­laa sekä gril­li­mak­ka­raa.

Pai­kal­la on ta­vat­ta­vis­sa mm. Kirk­ko­num­men kun­nan asu­mis­neu­vo­jia sekä seu­ra­kun­tien di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jöi­tä. Ti­lai­suu­den avaa si­vis­tys­joh­ta­ja Ee­va-Kai­sa Iko­nen. Kaik­ki ovat sy­dä­mel­li­ses­ti ter­ve­tul­lei­ta.

YK:n köy­hyy­den ja syr­jäy­ty­mi­sen vas­tais­ta päi­vää, Asun­not­to­mien yö­tä vie­te­tään val­ta­kun­nal­li­ses­ti ym­pä­ri Suo­men sa­ma­na päi­vä­nä, en­sim­mäi­sen ker­ran jo vuon­na 1999.

Tä­män vuo­den Asun­not­to­mien yön tee­ma­na on “Nä­ky­vil­lä, mut­ta nä­ky­mä­tön – Mies­ten asun­not­to­muus Suo­mes­sa”. Tee­ma nos­taa esiin laa­jan il­mi­ön, joka yh­teis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa usein si­vuu­te­taan: mies­ten, eri­tyi­ses­ti nuor­ten mies­ten, asun­not­to­muu­den.

Tä­män vuo­den tee­ma vie huo­mi­on mies­ten asun­not­to­muu­teen ja sii­hen joh­ta­nei­siin syi­hin, mm. pal­ve­lu­jär­jes­tel­män ky­kyyn kan­na­tel­la oi­ke­aan ai­kaan.

Val­ta­kun­nal­li­ses­ti asun­not­to­mien mää­rä on jat­ka­nut kas­vu­aan: mar­ras­kuus­sa 2025 yk­si­ne­lä­viä asun­not­to­mia oli pe­rä­ti 20 pro­sent­tia enem­män kuin vuot­ta ai­em­min, yh­teen­sä 4 579 hen­keä. Mie­hiä asun­not­to­mis­ta oli val­ta­o­sa: vuon­na 2025 hei­tä oli 3 556, mikä on 19 pro­sent­tia enem­män kuin vuon­na 2024.

Mies­ten asun­not­to­muu­den ylei­syys ei joh­du vain yk­si­löl­li­sis­tä va­lin­nois­ta. Ti­lan­tee­seen vai­kut­taa myös ra­ken­teel­li­sia te­ki­jöi­tä: koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen puu­te, so­si­aa­li­tur­van hei­ken­nyk­set sekä pal­ve­lu­jär­jes­tel­män kat­veet.

Vii­me vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na mie­het ovat ol­leet hää­tö­ti­las­to­jen kär­jes­sä, ja heis­tä noin puo­let on al­le 35-vuo­ti­ai­ta. Nuo­ril­la mie­hil­lä on mui­ta use­am­min kou­lu­tuk­sen kes­key­ty­mis­tä, työt­tö­myyt­tä, mie­len­ter­veys- ja päih­de­haas­tei­ta sekä heik­koa kiin­nit­ty­mis­tä pal­ve­lui­hin. Oi­kea-ai­kai­sen tuen puu­te voi joh­taa pit­kään asun­not­to­muu­teen ja si­ten vai­kut­taa koko elä­män­kul­kuun.

Suo­mes­sa mies­ten asun­not­to­muu­del­la on pit­kä his­to­ria. Al­ku­jaan asun­not­to­muus­työn pal­ve­lut oli­vat koh­den­net­tu ni­me­no­maan mie­hil­le, ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­mä on vuo­si­kym­men­ten ajan koh­dan­nut pää­a­si­as­sa mie­hiä. Täs­tä huo­li­mat­ta il­mi­öön liit­ty­viä su­ku­puo­lit­tu­nei­ta ja ra­ken­teel­li­sia taus­ta­syi­tä ei vie­lä­kään tun­ne­ta riit­tä­väs­ti.

Mies­ten asun­not­to­muus on pa­ra­dok­saa­li­ses­ti sekä nä­ky­vää et­tä nä­ky­mä­tön­tä. Ka­tu­ku­vas­sa asun­not­to­muus näyt­täy­tyy mie­hen ko­ke­muk­se­na, ja juu­ri tämä ylei­syys on teh­nyt il­mi­ös­tä “nor­maa­lia”. Si­ten il­miö ar­ki­päi­väis­tyy ja sen ra­ken­teel­li­set juu­ri­syyt jää­vät rat­kai­se­mat­ta.

Asun­not­to­muus ei ole yk­si­lön vir­he. Se on koko yh­teis­kun­nan ra­ken­teel­li­nen tap­pio.