Jussi Salo
LINDGREN
Pohjois-Kirkkonummen kehittyminen edellyttää aseman Länsiradan toteutuessaKuinka monta kuntakeskusta meillä on Uudellamaalla 30 km päässä pääkaupungin ytimestä?
Pohjois-Kirkkonummella on selvä kasvupotentiaali. Alueella on tuore palveluverkko, jonka käyttäjäaste kaipaa tulevina vuosina vahvistamista, jotta palvelutaso voidaan säilyttää ja rakennetuille kouluille ja päiväkodeille saadaan lapsia. Kirkkonummi hyötyy monipuolisesti maankäytön kehittämisestä juuri tällä alueella ja se vastaa kunnan strategisia tavoitteita. Näkemykseni on, että Länsirata etenee kohti toteutusta, ja mikäli Kirkkonummi ei ole valmis mahdollistamaan Veikkolan asemaa, alue jää tulevina vuosikymmeninä kehityksessä sivuun.
Aluekehitystä tulee tehdä 2040–2050-lukujen näkymä mielessä, ei vain tämän vuosikymmenen kehyksessä.
Kirkkonummen vaihtoehdot aseman toteuttamiseksi
Aseman toteuttamiseen on käytännössä kaksi vaihtoehtoista tapaa:
1. Osallistuminen Länsirata Oy:n osakassopimukseen
Tällöin sitoudumme muiden kuntien kanssa rahoittamaan hanketta maltillisella osuudella. Vastineeksi Kirkkonummi saa aseman ja sen edellyttämät tie- ja liityntäliikennejärjestelyt, joita valtio ja muut kunnat rahoittavat yhdessä kanssamme.
2. Vetäytyminen ja yritys rakentaa asema myöhemmin kunnan hankkeena
Tähän liittyy huomattavia epävarmuuksia kustannusten, ratateknisten reunaehtojen ja aikataulun osalta, ja jälkikäteinen rakentaminen olisi merkittävästi kalliimpaa. On arvioitu kunnan ulkopuolisesti, että aseman sekä saavutettavuus- ja liityntäinfran kustannus olisi nykyrahassa noin 28 miljoonaa euroa ja päälle rahoituskulut. Jos asema rakennettaisiin vasta 2030-luvun lopussa, kustannustaso olisi todennäköisesti selvästi korkeampi. Lisäksi Kirkkonummi voisi vaikuttaa aseman sijaintiin ja ratateknisiin ratkaisuihin vain rajallisesti, sillä rataverkkosuunnitelmat olisi siinä vaiheessa jo päätetty. Myöhäiseen rakentamiseen liittyy riski kalliista ja reaktiivisista ratkaisuista sen sijaan, että ennakoisimme kehitystä nyt.
Tulee myös huomioida, että edessämme oleva Turun moottoritien liittymän parantaminen on osakassopimuksessa osa aseman saavutettavuuden suunnitelmia.
Osakassopimuksen suurin huoli on ollut hallitsematon kustannusvastuu
Sopimusteksti ei kuitenkaan tue tätä tulkintaa. Normaalilla kustannusnousulla tarkoitetaan maarakennuskustannusindeksin mukaista nousua, ja sen rahoittaminen on rajattu, sillä valtio maksaa 67 % ja kunnat 33 % normaalisti kustannusnoususta (Kirkkonummen osuus tästä 1,24 %). Toiseksi normaalia kustannusnousua voidaan rahoittaa vain siihen asti, että valtion 400 M€ oma pääoma on käytetty. Jos eduskunta myöhemmin hyväksyy 520 M€ lisärahoituksen, kustannusnousua voidaan rahoittaa valtion yhteensä 920 M€ rahoituskattoon asti. Nämä asettavat myös ns. katon osakaskuntien osuudelle.
Arvioin, että Kirkkonummen tulisi varautua kustannusnousun rahoittamiseen noin 2,4 M€, jos hanke supistuu lähijunahankkeeksi (eli toinen vaihe ei toteudu), ja noin 5,6 M€, jos hanke etenee toiseen vaiheeseen. Tämän jälkeen hanketta on karsittava tai lisärahoitus vaatii uuden 3/4 määräenemmistöpäätöksen. On totta, ettei Kirkkonummen osakemäärällä vielä vaikuteta tähän päätökseen. Mutta summa, jolla Espoo tai Turku olisivat valmiita hankkeeseen laittamaan lisää paukkuja, on todennäköisesti sellainen, josta Kirkkonummi 1,24 % osuudellaan selviää.
Tämä kustannuksien rankka ylittyminen ei ole kuitenkaan tavoitetila, vaikka välillä tuntuu, että sitä jopa sellaiseksi halutaan kriitikoiden mielestä väkisin maalata ja hiljaisesti hyväksytään.
Ensimmäisessä vaiheessa kuntien 400 M€ rahoitussitoumuksesta (Kirkkonummen osuus on 15 M€) käytetään puolet eli 200 M€. Tämä 600 M€ kokonaisuus riittää todennäköisimmin noin vuoteen 2031–2032. Toinen puolikas on sidottu eduskunnan päätökseen 520 M€ lisärahoituksesta, jonka vesittyessä hanke supistuu ja pysähtyy vaiheeseen 1. Tällöin Kirkkonummi olisi käyttänyt arviolta noin puolet omasta 15 M€ osuudestaan eli noin 7,5 M€ (lisäksi lainanhoitokulut), ja mahdollinen Kirkkonummen osuus normaalista kustannusnoususta noin 1–2 M€. Tämän jälkeen rataverkon jatkokehittäminen palautuisi kunnille ja valtiolle sovittavaksi.
Hankkeen on tavoite mahdollistaa kaukojunaliikenne
Jos taas Suomi saa Länsirataan EU-rahoitusta ja eduskunta hyväksyy 520 M€ lisärahoituksen, hanke voidaan viedä loppuun saakka kaukojunaliikenteen käyttöä varten. Tällöin myös kuntien toisen vaiheen 300 M€ rahoitusosuus aktivoituu ja Kirkkonummen osuus kasvaa 11 M€:lla. Lisäksi kunnat maksavat 33 % lisälainan korkokustannuksista, jolloin Kirkkonummen osuus valtion 520 M€ lainan koroista on noin 0,6 M€. Kirkkonummen oma 26 M€ rahoitusosuus synnyttää lisäksi noin 15,6 M€ korkokustannuksia 20 vuodelle laskettuna.
Näiden perusteella Kirkkonummen kokonaisvastuu pitkällä aikavälillä kaukojunan liikkuessa olisi arvioni mukaan noin 43–45 M€. Toki tässä kohtaa olisimme saaneet todennäköisesti myös tukea EU:lta, jota käytettäisiin osittain kustannus nousuun.
Yhteenvetona
Jos Kirkkonummi haluaa varmistaa Veikkolan aseman ja alueen pitkäjänteisen kasvun, osakassopimukseen osallistuminen on taloudellisesti ja strategisesti järkevin vaihtoehto. Vetäytyminen ja aseman rakentaminen myöhemmin omin varoin on mahdollista, mutta merkittävästi kalliimpaa, epävarmempaa ja reaktiivisempaa.
Kannatan siis osakassopimuksen hyväksymistä ja samalla Pohjois-Kirkkonummen kehittämistä muun Kirkkonummen ohessa.
VIVECA LINDGREN
Kunnanhallituksen jäsen, kunnanvaltuutettu, Kokoomus
