Suomi vie nuorten sukupolvelta tulevaisuuden

Olem­me ou­dos­sa ti­lan­tees­sa. Hel­sin­gis­sä pää­se täl­lä het­kel­lä hel­pom­min lää­ke­tie­teel­li­seen opis­ke­le­maan kuin Lid­lin kas­sal­le ke­sä­töi­hin, kun va­paat pai­kat suh­teu­te­taan ha­ki­ja­mää­riin. Suo­mes­sa on 80 000 työ­tön­tä al­le 30-vuo­ti­as­ta. Al­le 25-vuo­ti­ais­ta työt­tö­mä­nä on 9,8 % eli joka kym­me­nes. Li­säk­si sai­raan­hoi­ta­jil­la, in­si­nöö­reil­lä ja muil­la aloil­la työ­paik­ka on pa­kol­li­nen osa opin­to­ja, jota il­man ei voi val­mis­tua.

Minä olen täl­lä het­kel­lä erit­täin huo­lis­sa­ni nuo­ris­sa. Luo­daan­ko Suo­meen nyt ko­ko­nais­ta su­ku­pol­vea il­man tu­le­vai­suu­den nä­kö­a­lo­ja? En­sin ko­ro­na­pan­de­mia sul­ki kou­lut ja es­ti nuo­ril­ta nor­maa­lit ko­ke­muk­set, ku­ten rip­pi­lei­rit, van­ho­jen tans­sit tai val­mis­tu­jais­juh­lat. Sit­ten va­rus­mies­pal­ve­lus­ta var­jos­ti Ve­nä­jän hyök­käys Uk­rai­naan. Nyt työt­tö­myysk­rii­si es­tää pää­syn osak­si ai­kuis­ten yh­teis­kun­taa ja it­se­näis­tä elä­mää.

Nuor­ten vai­kea ti­lan­ne ei ra­joi­tu ai­no­as­taan työ­mark­ki­noil­le. Hal­li­tus on vie­nyt opis­ke­li­joil­ta oi­keu­den asu­mis­tu­keen. Opin­to­tu­kea tai opin­to­lai­naa taas ei voi saa­da ke­sä­kuu­kau­sil­ta, kun lä­hes kai­kil­la aloil­la opet­ta­jat ja ope­tus on ke­sä­lo­mal­la. Nuo­rel­le ei juu­ri jää vaih­to­eh­to­ja: en­sin on ku­lu­tet­ta­va kaik­ki sääs­tön­sä, ja kun ti­lil­lä on nol­la eu­roa ra­haa (luit ai­van oi­kein), voi saa­da toi­meen­tu­lo­tu­kea. Tämä kui­ten­kin vaa­tii opis­ke­lun lo­pet­ta­mis­ta kes­ken. Muu­ten is­kee ka­rens­si ja tu­lot pu­to­a­vat 300 eu­roon kuu­kau­des­sa.

Ei­kä täs­sä­kään vie­lä kaik­ki. Jäl­ki­huo­lol­la tar­koi­te­taan muun mu­as­sa sel­lai­sia nuo­ria, jot­ka ovat elä­neet il­man omien van­hem­pien­tu­kea esi­mer­kik­si si­joi­tet­tu­na ja aloit­ta­vat nyt it­se­näis­tä elä­mää. Nyt hal­li­tus on päät­tä­nyt, et­tä 18-vuot­ta täyt­tä­nei­den jäl­ki­huol­to­nuor­ten on otet­ta­va opin­to­lai­naa en­nen toi­meen­tu­lo­tu­en saa­mis­ta. Eli ne nuo­ret, jot­ka ovat kas­va­neet koko lap­suu­ten­sa il­man mi­tään tur­vaa tai per­het­tä, jou­tu­vat ot­ta­maan 10 000 eu­roa lai­naa vain val­mis­tu­ak­seen lu­ki­os­ta tai am­mat­ti­kou­lus­ta hen­gis­sä.

Pa­kos­ta­kin tu­lee olo, et­tä ei­kö ku­kaan vä­li­tä? Suo­meen luo­daan su­ku­pol­vea, jol­la ei ole lu­paa sääs­tä­mi­seen, ei­kä mah­dol­li­suut­ta työ­e­lä­mään. Edus­kun­nal­le leik­kaus­ten vai­ku­tuk­set kyl­lä esi­tel­tiin, mut­ta sil­ti yli sata kan­sa­ne­dus­ta­jaa oli val­mis hy­väk­sy­mään nuo­ril­le tu­hoi­sat pää­tök­set. Eri­tyi­ses­ti ko­koo­muk­sen ää­nes­tä­jiä pyy­dän ky­sy­mään omal­ta kan­sa­ne­dus­ta­jal­taan, et­tä mi­ten olit val­mis hy­väk­sy­mään täl­lais­ta po­li­tiik­kaa.

Oma mot­to­ni on, et­tä jo­kai­sen ää­nes­tyk­sen jäl­keen pi­tää ai­na voi­da juo­da kah­vit ja kai­kes­ta pi­tää voi­da neu­vo­tel­la. Yk­si kyn­nys­ky­sy­mys kui­ten­kin löy­tyy: toi­men­tu­lo­tu­es­ta ei saa lei­ka­ta.

SAN­TE­RI LEI­NO­NEN

Kir­joit­ta­ja on Uu­den­maan vih­rei­den pu­heen­joh­ta­ja