PETRI Kaipaisen valokuvanäyttely Tiibetistä on esillä Fyyrin näyttelykäytävässä 11.10. saakka. Kuva: Petri Kaipainen
Jussi Salo
KIRKKONUMMI
Valokuvanäyttely Fyyrissä: Unohdettu maa, uhmakas kansaKIRKKONUMMI
Unohdettu maa, uhmakas kansa –valokuvanäyttely kertoo 5000 kilometrin mittaisesta matkasta Tiibetin itäosiin Amdon ja Khamin maakuntiin samaanifestivaaleille, paimentolaistasangoille ja jättimäisiin, laittomiin uskonnollisiin oppilaitoksiin, jotka ovat kätkeytyneinä vuorten taakse yli 4000 metrin korkeuteen. Valokuvanäyttely on avoinna Fyyrin näyttelykäytävässä 17.9. - 11.10.2025.
Kuvat on kuvattu heinä-elokuun vaihteessa vuosina 2013 ja 2026.
Tiibet kiinnostanut lapsesta saakka
- Himalajan alue, vuorikiipeily ja Tiibet ovat kiehtoneet minua jo lapsuudesta asti. Tasan 40 vuotta sitten minulla oli ensi kerran tilaisuus vierailla Lhasassa, Tiibetin pää kaupungissa. Siellä olen käynyt kaksi kertaa myöhemminkin,
mutta nykyään vierailuja valvotaan tarkasti ja tunnelma Lhasassa on painostava, kertoo valokuvien näytteilleasettaja Petri Kaipainen.
Vanha Ü -Tsangin maakunta, jossa Lhasa sijaitsee, ei kuitenkaan ole koko Tiibet, vaikka se onkin nykyiseltä nimeltään Tiibetin autonominen alue. Kaksi muuta Tiibetin alkuperäistä maakuntaa, itäiset Amdo ja Kham, ovat
VALOKUVANÄYTTELY kertoo 5000 kilometrin mittaisesta matkasta Tiibetin itäosiin. Kuva: Petri Kaipainen
Jussi Salo
unohdettuina, pilkottuina ja haudattuina Kiinan Qinghain, Ganzun, Sichuanin ja Yunnanin provinsseihin.
Amdo ja Kham ovat kuitenkin aivan yhtä lailla Tiibetiä kuin Tiibetin autonominen aluekin. Noilla alueilla asuu yli puolet tiibetiläisistä ja Tiibetin kultturi elää siellä paikoitellen jopa vahvempana kuin Ü -Tsangin alueella.
Itäinen Tiibet on vehmaampaa ja vauraampaa kuin karu, korkea Tiibetin ylänkö, mikä näkyy luostareitten loisteliaisuutena ja asukkaitten hyvänä itsetuntona. Erityisesti Khamin asukkaat khampat (kham-pa, khamlainen) ovat tunnettuja ja pelättyjä sotureita (miksipä eivät joskus rosvojakin), jotka edelleen pitävät dalai laman kuvia esillä luostareissaan vastoin Kiinan hallituksen ehdotonta kieltoa. Khamissa sijaitsee myös kaksi piiloon rakennettua merkillistä jättimäistä uskonnollista instituuttia, Larung Gar ja Yarchen Gar, joissa molemmissa on tai oli noin 10000 opiskelijaa.
Vaikka laitokset, Gar tarkoittaa leiriä, ovat tarkkaan ottaen laittomia, ovat ne vaivihkaa paisuneet niin suuriksi ja vaikutusvaltaisiksi että hallitus on pyrkinyt tuhoamaan ja tyhjentämään niitä asukkaistaan. Nyt kumpikin ovat suljettuina
ulkomaalaisilta.
Toinen näistä instituuteista, Yarchen Gar, on onnistunut piiloutumaan ulkomaalaisten katseilta niin hyvin, että näin siitä ensimmäiset kuvat vasta viime vuosikymmen alussa. Mitä ilmeisimmin olin aivan ensimmäisiä varsinaisella nunnaluostarialueella käyneitä länsimaalaisia. Valitettavasti myös viimeisiä, sillä alue suljettiin pari kuukautta toisen käyntimme jälkeen vuonna 2016, kertoo Kaipainen.
Suljettu ulkomaalaisilta
Edelleenkin tietyt seudut itäisessä Tiibetissä on suljettu ulkomaalaisilta siellä tapahtuneitten mellakoitten ja munkkien polttoitsemurhien takia. Periaatteessa kuitenkin lähes koko alueella saa liikkua vapaasti ja vailla oppaan valvontaa kuten Kiinassa muuallakin. Tiibetin autonomiselle alueelle taas pitää olla erillinen lupa ja ennalta hyväksytty päiväohjelma sekä opas aina vahtaamassa.
Tehtyäni tiedusteluja sikäläisistä matkatoimistoista minulle selvisi, että mitä ilmeisimmin muutaman viikon mittainen matka olisi järjestettävissä ilman suuria vaikeuksia. Vain yksi toimisto arveli, että kumpaankin instituuttiin pystyisi pääsemään sisälle, joskaan takuuseen asiasta ei voisi mennä.
He olivat oikeassa, mitään esteitä ei ollut. Useissa majataloissa ja hotelleissa ei minua kuitenkaan rekisteröity asukkaaksi vaikka huoneen sainkin, koska ei haluttu turvallisuuspoliisin vierailua asian tiimoilta. Toisella matkalla Larung
Gar oli jo kiellettyä aluetta, ja Repkongissa aseistautunut turvallisuuspoliisi ratsasi hotellihuoneemme keskellä yötä .
Vastaanotto oli kaikkialla muuten sydämellinen. Valokuvata sai vapaasti kaikkialla muualla paitsi turisteille tarkoitetuissa suurluostareissa alueen itä reunalla. Ne eivät minua suuremmin kiinnostaneetkaan. Syrjäseudut ovat monessa suhteessa aidompia, jatkaa Kaipainen.
Espoon kaupunki on tukenut näyttelyä 1500€ kohdeapurahalla ja Patricia Seppälän säätiö 2000 € summalla.