YM­PÄ­RIS­TÖ

Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lut jär­jes­ti vuo­den 2025 ai­ka­na lu­kui­sia la­jis­to­sel­vi­tyk­siä ym­pä­ri maa­ta ja näi­hin lu­keu­tui mo­nia hyön­teis­kar­toi­tuk­sia ja -seu­ran­to­ja. Niis­sä löy­tyi odot­ta­mat­to­mia Suo­mel­le uu­sia la­je­ja Mas­kus­ta, Kirk­ko­num­mel­ta, Nuuk­si­os­ta ja Py­hän­näl­tä. Kar­toi­tuk­set toi­vat myös pal­jon tie­toa uha­na­lai­sis­ta ja mo­nis­ta huo­nos­ti tun­ne­tuis­ta la­jeis­ta.

Suomelle uusi tammispesialisti Anitys rubens Maskusta

ANITYS rubens fragmentteja, joista laji tunnistettiin. Kuva: Seppo Karjalainen

Jussi Salo

Puun­kai­va­jiin kuu­lu­va ko­va­kuo­ri­ais­la­ji, Ani­tys ru­bens, ha­vait­tiin Suo­mes­ta nyt en­sim­mäi­sen ker­ran - suu­re­na yl­lä­tyk­se­nä. Laji löy­tyi Mas­kus­ta ar­vok­kaal­ta tam­mi­koh­teel­ta vuon­na 2024 ke­rä­tys­tä, nyt vuon­na 2025 mää­ri­te­tys­tä leh­to­la­jis­ton kar­toi­tu­sai­neis­tos­ta.

”Ani­tys-puun­kai­va­ja on eh­do­ton tam­mis­pe­si­a­lis­ti, joka elää suur­ten la­ho­jen tam­mien si­säl­lä, ja se on to­den­nä­köi­ses­ti elä­nyt meil­lä jo iät ja ajat ke­nen­kään tie­tä­mät­tä. Laji lie­nee hy­vin huo­no le­vi­ä­mään, ei­kä ole voi­nut hy­pä­tä tän­ne noin vain me­ren yli Ruot­sis­ta tai muu­al­ta vii­me vuo­si­na, vaan se on liki var­mas­ti jään­ne ajal­ta, jol­loin tam­mi­met­siä oli ny­kyis­tä laa­jem­mal­ti Suo­mes­sa”, us­koo luon­non­suo­je­lun eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja Samp­sa Malm­berg Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­luis­ta.

”La­jin löy­ty­mi­nen oli mel­koi­nen sat­tu­ma. Muu­ra­hai­set oli­vat kul­jet­ta­neet la­jin frag­ment­te­ja, ku­ten pei­tin­sii­piä ja etu­se­län kap­pa­lei­ta hyön­teis­kar­toi­tus­pyy­dyk­siin. Il­man met­säs­sä run­saa­na asu­via muu­ra­hai­sia la­jin löy­ty­mi­nen oli­si ol­lut ai­ka epä­to­den­nä­köis­tä”, sa­noo la­jin ha­vain­nut ja tun­nis­ta­nut luon­non­suo­je­lun asi­an­tun­ti­ja Sep­po Kar­ja­lai­nen Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­luis­ta.

Suomelle uusi ludelaji Heterogaster artemisiae Rönnskäristä

Kirk­ko­num­men Rön­ns­kä­ris­tä puo­les­taan löy­tyi elo­kuus­sa 2025 Suo­mel­le uu­si lu­de­la­ji, He­te­ro­gas­ter ar­te­mi­si­ae, jon­ka pie­nen po­pu­laa­ti­on huo­mat­tiin elä­vän saa­ren kan­ga­sa­ju­ruo­ho­kas­vus­tois­sa.

HETEROGASTER artemisiae nymfi Rönnskär 2025. Kuva: Sampsa Malmberg

Jussi Salo

”Tämä oli pie­noi­nen yl­lä­tys, kos­ka laji on tätä en­nen ha­vait­tu Suo­mea lä­him­mil­lään­kin Lat­vi­as­ta”, iloit­see Malm­berg.

HETEROGASTER artemisiae aikuinen, Rönnskär 2025. Kuva: Sampsa Malmberg

Jussi Salo

Kan­ga­sa­ju­ruo­ho on eten­kin mo­nen Suo­mes­sa uha­na­lai­sen ja har­vi­nai­sen per­hos­la­jin sekä muu­ta­mien mui­den­kin hyön­teis­la­jien ai­noa ra­vin­to­kas­vi. Sa­mal­la pai­kal­la elää­kin esi­mer­kik­si erit­täin uha­na­lai­nen ko­va­kuo­ri­ai­nen, num­mi­kiil­lo­kas (Me­li­get­hes exi­lis), joka syö vain kan­ga­sa­ju­ruo­hoa, ja se tun­ne­taan li­säk­si vain kol­mes­ta muus­ta pai­kas­ta Suo­mes­sa.

KANGASAJURUOHOA Rönnskärissä. Kuva: Sampsa Malmberg.

Jussi Salo

Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lut on to­teut­ta­nut Rön­ns­kä­ris­sä vuon­na 2025 laa­jo­ja num­mi­a­lu­een laa­jen­nuk­sia puus­ton pois­toin pa­laut­ta­mal­la saa­ren sel­lai­sek­si, mil­lai­nen se oli 100 vuot­ta sit­ten. Toi­men­pi­teet on teh­ty en­si­si­jai­ses­ti lin­nus­ton hy­väk­si, mut­ta ne tu­le­vat hyö­dyt­tä­mään myös keto- ja num­mie­li­nym­pä­ris­töis­tä riip­pu­vai­sia har­vi­nai­sia ja uha­na­lai­sia hyön­tei­siä.

Suomelle uusi vaaksiaislaji Nuuksiosta ja kärpäslaji Pyhännältä

Eli­ö­maan­tie­teel­li­ses­ti suu­ria yl­lä­tyk­siä tar­jo­si myös kak­si­sii­pis­ten lah­ko, kun Nuuk­si­on kan­sal­lis­puis­tos­ta löy­tyi Suo­mel­le uu­si vaak­si­ais­la­ji, Ne­o­lim­nop­hi­la alas­ka­na, joka on ha­vait­tu ai­em­min Suo­mea lä­him­mil­lään Ete­lä-Nor­jas­ta - ja ku­kaan tus­kin odot­ti sen voi­van löy­tyä Suo­mes­ta. La­jin löy­ty­mi­nen jul­kais­tiin jo al­ku­vuo­des­ta hyön­teis­tie­teel­li­ses­sä Sahl­ber­gia-leh­des­sä: https://tie­to­pank­ki.luo­mus.fi/wp-con­tent/up­lo­ads/2025/06/Sahl­ber­gia_2025_31.pdf

NEOLIMNOPHILA alaskana hypopygium. Kuva: Seppo Karjalainen

Jussi Salo

Li­säk­si Suo­mel­le uu­si kär­päs­la­ji, Dra­pe­tis stac­kel­ber­gi, löy­tyi Py­hän­nän Itä­mä­en-Ete­lä­jo­en Na­tu­ra-alu­eel­ta.

“Tämä kär­päs­la­ji on alun pe­rin ku­vat­tu tie­teel­le Pie­ta­rin alu­eel­ta, joka on­kin la­jil­le Suo­mea lä­hin löy­tö­paik­ka”, ker­too la­jin tun­nis­ta­nut kär­pä­sa­si­an­tun­ti­ja Kaj Winq­vist.

Hyön­teis­ten la­jis­to­kar­toi­tuk­sia teh­dään luon­non­suo­je­lu­tar­koi­tuk­ses­sa uha­na­lai­sen la­jis­ton ti­lan seu­raa­mi­sek­si, en­nal­lis­ta­mis- ja hoi­to­toi­men­pi­tei­den suun­nit­te­le­mi­sek­si – ja pe­rus­kar­toi­tuk­se­na la­jien esiin­ty­mi­sen ja ylei­syy­den sel­vit­tä­mi­sek­si, mikä on vält­tä­mä­tön­tä tie­toa esi­mer­kik­si kym­me­nen vuo­den vä­lein tois­tet­ta­van uha­na­lai­suu­sar­vi­oin­nin te­ke­mi­sek­si.

”Sel­vi­tyk­sis­sä löy­tyy kui­ten­kin toi­si­naan ’si­vu­saa­lii­na’ myös näi­tä suu­ria yl­lä­tyk­siä, ku­ten erit­täin har­vi­nais­ten tai Suo­mel­le uu­sien la­jien esiin­ty­miä”, sel­ven­tää Samp­sa Malm­berg.

Kartoitusten merkitys uhanalaisuusarvioinnille

Run­saas­ti uut­ta tie­toa on vii­me vuo­sien kar­toi­tuk­sis­sa ker­ty­nyt mo­nis­ta sel­lai­sis­ta­kin ryh­mis­tä, esi­mer­kik­si huo­nos­ti tun­ne­tuis­ta pis­ti­äis- ja kak­si­sii­pis­ryh­mis­tä, joi­ta ei tätä en­nen ole ky­et­ty ker­taa­kaan ar­vi­oi­maan Suo­men la­jien uha­na­lai­suu­sar­vi­oin­nis­sa tie­don puut­teen vuok­si.

”Toi­vot­ta­vas­ti uu­det tie­dot aut­ta­vat ar­vi­oi­maan joi­tain uu­sia ryh­miä. Suu­rin mer­ki­tys tie­to­jen ker­ryt­tä­mi­ses­sä on yhä ak­tii­vi­sim­mil­la alan har­ras­ta­jil­la, mut­ta vi­ra­no­mais­työl­lä, ku­ten Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­luil­la, on suu­rin mer­ki­tys la­ji­tie­don ke­rää­mi­ses­sä suo­je­lu­a­lu­eil­tam­me” poh­tii Malm­berg.

La­jien ylei­syys- ja esiin­ty­mis­tie­to­ja tar­vi­taan pian, vuon­na 2027 aloi­tet­ta­vas­sa, ja vuon­na 2030 val­mis­tu­vas­sa Suo­men la­jien uha­na­lai­suu­sar­vi­oin­nis­sa, jot­ta mah­dol­li­sim­man moni la­jim­me voi­tai­siin ar­vi­oi­da.

”Eri­tyi­sen suu­ri mer­ki­tys kai­kel­la mah­dol­li­sel­la uu­del­la kar­toi­tus­tie­dol­la on juu­ri hyön­teis­ten ar­vi­oin­nil­le, kos­ka niis­tä tie­toa on yli­pää­tään vä­hän - pal­jon vä­hem­män kuin esi­mer­kik­si lin­nuis­ta ja put­ki­lo­kas­veis­ta”.

EU-seuranta kertoo: vanhojen metsien lajit yhä ahtaammalla

Vas­ta jul­kais­tun EU:n luon­to­di­rek­tii­vin ra­por­toin­nin tu­lok­set ker­to­vat, et­tä van­han met­sän la­jeil­la me­nee Suo­mes­sa huo­nos­ti. Lä­hes kaik­kien EU:n luon­to­di­rek­tii­vin van­han met­sän ko­va­kuo­ri­ais­la­jien ti­lan­ne on huo­no, ja use­am­mal­la ke­hi­tys­suun­ta­kin on yhä heik­ke­ne­vä. Syy­nä tä­hän on van­ho­jen met­sien hu­pe­ne­mi­nen. Suo­men van­hois­ta met­sis­tä on vuo­den 1950 jäl­keen ka­don­nut noin 80 pro­sent­tia, ja mää­rä on edel­leen hie­man vä­hen­ty­nyt jopa vii­me vuo­si­na­kin.

Suo­men tu­lee koh­dis­taa eri­tyi­sen pal­jon seu­ran­taa EU:n luon­to- ja lin­tu­di­rek­tii­vin la­jei­hin, kos­ka kaik­kien EU:n jä­sen­mai­den tu­lee ra­por­toi­da nii­den ti­lan­tees­ta EU:lle kuu­den vuo­den vä­lein. Nii­den jou­kos­sa on myös usei­ta hyön­tei­siä, esi­mer­kik­si muu­ta­ma van­ho­jen met­sien uha­na­lai­nen ko­va­kuo­ri­ais­la­ji, avoi­mien eli­nym­pä­ris­tö­jen uha­na­lai­sia päi­vä­per­hos­la­je­ja - sekä myös jo­ku­nen yhä Suo­mes­sa elin­voi­mai­nen­kin laji, ku­ten muu­ta­ma su­den­ko­ren­to­la­ji ja kak­si koo­kas­ta su­kel­ta­ja­kuo­ri­ais­la­jia - jot­ka ovat har­vi­nai­sia tai jopa su­ku­puut­toon ka­don­nei­ta muu­al­ta Eu­roo­pas­ta ve­sie­li­nym­pä­ris­tö­jen pi­laan­tu­mi­sen ta­kia.

”On­kin hyvä, et­tä edes joi­tain hyön­teis­la­je­ja­kin seu­ra­taan täl­lä ta­voin mui­ta tar­kem­min. Kaik­kia la­je­ja ei voi­tai­si mil­lään seu­ra­ta. Nämä seu­ra­tut la­jit toi­mi­vat in­di­kaat­to­rei­na ker­to­en osin myös mui­den sa­mas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä elä­vien vaa­te­li­ai­den la­jien ti­lan­tees­ta, sil­lä esi­mer­kik­si van­han met­sän la­jin, ku­ten kor­pi­kol­van, esiin­ty­mien säi­ly­mi­seen vai­kut­taa sa­ma­nai­kai­ses­ti oi­ke­an­lai­sen met­sä­e­li­nym­pä­ris­tön ja pie­nil­mas­ton li­säk­si tie­tyn­lai­sen la­ho­puun mää­rä ja sen jat­ku­mon säi­ly­mi­nen, sekä van­han met­sän saa­rek­keen koko. Jos yk­si­kin on riit­tä­mä­tön, niin ky­sei­nen laji, ja mo­nen muun­kin la­jin esiin­ty­mät ka­to­a­vat lo­pul­ta pai­kal­ta”.

Pikkuapollojen seuranta saaristossa – hoidon vaikutukset

Lou­nais-Suo­men saa­ris­tos­sa on hoi­det­tu ar­vok­kai­ta pe­rin­ne­bi­o­toop­pe­ja juu­ri päät­ty­nees­sä, EU-ra­hoit­tei­ses­sa Ran­nik­ko-Life-hank­kees­sa, sekä sen jäl­keen Hel­mi-eli­nym­pä­ris­tö­oh­jel­mas­sa. Hoi­de­tuis­ta koh­teis­ta vii­del­lä saa­rel­la on teh­ty hoi­don vai­kut­ta­vuus­seu­ran­taa, jos­sa on käy­tet­ty uha­na­lais­ta di­rek­tii­vi­la­jia, pik­ku­a­pol­loa (Par­nas­sius mne­mo­sy­ne) sekä sen ai­no­aa ra­vin­to­kas­via, kiu­run­kan­nus­ta, in­di­kaat­to­ri­la­jei­na. Pik­ku­a­pol­lo­jen mää­rä on las­ket­tu saa­ril­ta useim­pi­na vuo­si­na 2020-2025. Tä­hän men­nes­sä pik­ku­a­pol­lon yk­si­lö­mää­rät ovat vaih­del­leet vuo­sit­tain ai­ka pal­jon, ja kol­men vuo­den kes­ki­ar­vo on yh­del­lä saa­rel­la las­kus­sa, yh­del­lä hie­noi­ses­sa nou­sus­sa, ja muil­la suun­nil­leen va­kaa.

“Tu­los on hyvä ver­rat­tu­na hoi­ta­mat­to­miin koh­tei­siin, sil­lä niil­lä pik­ku­a­pol­lon eli­nym­pä­ris­töt ve­sa­koi­tu­vat um­peen, jol­loin kiu­run­kan­nus, me­si­kas­vit - ja sen myö­tä pik­ku­a­pol­lo - ka­to­a­vat".

Toi­saal­ta toi­vee­na on pel­kän säi­ly­mi­sen li­säk­si saa­da pik­ku­a­pol­lo­jen mää­rä koh­teil­la lo­pul­ta myös nou­se­maan, mitä ei ole vie­lä tä­hän men­nes­sä ta­pah­tu­nut. Hoi­toa ja seu­ran­to­ja jat­ke­taan.

RÖN­NS­KÄ­RIN MA­JAK­KA­SAA­RI PAR­TU­ROI­TIIN PUUS­TOS­TA