Jussi Salo
Hyvinvointialueet ovat vastanneet kaksi ja puoli vuotta sotepalveluista. Monet ovat kokeneet uudistuksen heikentäneen palveluja. Maamme hallituksen toiminnan ristiriitaisuus ei edistä tilannetta.
Sote-uudistuksen tavoitteena oli muun muassa palvelujen saannin parantuminen, laadukkaat palvelut ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyö. Tavoitteet ovat edelleen hyvät, mutta hyvien valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamista hankaloittaa erityisesti hyvinvointialueiden tarvitseman rahoituksen puute.
Palveluja on uudistettu muun muassa siten, että vuokratyövoiman käyttöä on saatu vähennettyä ainakin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Myös digipalveluja on lisätty. Digipalvelut ovat hyvä asiointikanava, mutta niiden osalta on huomioitava, että kaikilla ei ole mahdollisuuksia asioida niissä. Lisäksi sovellukset edellyttävät työvoimaa, jotta digipalvelujen kautta tuleviin palvelutarpeisiin voidaan vastata. Työntekijöiden palkkaamista ei saa hankaloittaa säästötoimenpiteillä, joihin maan hallitus on keskittynyt.
Tällä hetkellä iso ongelma vaikuttaa olevan, että pitkäaikaissairaille ei ole tehty hoitosuunnitelmia, eikä hoitosuunnitelmat ole luettavissa valtakunnallisessa Kanta-järjestelmässä. Hoitosuunnitelma on kuitenkin lakisääteinen asiakirja, joka edistää pitkäaikaissairauden hoitoa.
Sote-uudistuksen tavoitteiden mukaisesti hoitosuunnitelmassa tulisi olla myös sosiaalipalvelujen osuus, koska pitkäaikaissairautta sairastavalla on usein palvelutarpeita niissä palveluissa. Parasta olisi, jos pitkäaikaissairailla olisi terveysasemapalveluissa omahoitaja, joka koordinoisi tarvittavan hoitosuunnitelman tekemistä.
Omahoitajamallilla saataisiin myös edistettyä palveluihin pääsyä. Nyt asiakkaalla on liian monta ”luukkua”, joilla asioida. Tilannetta ei paranneta kuitenkaan kohtuuttomilla säästötoimenpiteillä, joilla heikennetään hyvinvointialueiden mahdollisuuksia toteuttaa laadukkaita palveluja ja edistää palvelujen kehittämistä.
Maamme hallitus on keskittynyt toiminnassaan kustannusten kasvun hillintään, joka on todellisuudessa rahoituksen vähentämistä. Hyvinvointialueet saavat rahoitusta vähemmän velvoitteiden karsimisen myötä, mikä näkyy asukkaille palvelujen ja vastuiden muutoksina. Kustannusten kasvun hillinnästä uhkaa tulla sote-palvelujen, ja erityisesti terveysasemapalvelujen heikennysohjelma. Yksittäisten lääkärikäyntien saatavuuden edistämisen lisäksi rahaa ei näytä riittävän hoidon suunnitelmallisuuden ja jatkuvuuden, eikä sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyön edistämiseen.
Parantamalla sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyötä ja palvelujen suunnitelmallisuutta voidaan saada aikaiseksi sote-uudistuksessa tavoiteltua kustannusten kasvun hillintää heikentämättä tarvittavien palvelujen saantia. Suunniteluista jatkotoimenpiteistä muun muassa hoitajien lääkkeen määräämisoikeuden laajentaminen on hyvä asia, mutta palvelujen saatavuuden ja laadun varmistamiseksi hyvinvointialueilla tulee olla myös rahaa palkata tarvittavat hoitajat. Mikäli hallitus jatkaa valitsemallaan karsimisen linjalla, tarvittavien hoitajien palkkaaminen ei tule olemaan mahdollista.
Milloin Orpo-Purran hallitus herää edistämään hyvinvointialueiden mahdollisuutta toteuttaa sote-uudistuksen alkuperäisten ja hallituksen itse asettamien hyvien valtakunnallisten tavoitteiden saavuttamista ja pitkäaikaissairaiden tarvitsemien sote-palvelujen toteuttamista?
JOHANNA VÄRMÄLÄ (SD.),
hallintotieteiden maisteri
sh YAMK,
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu ja aluehallituksen 1.vpj