Jussi Salo
FRANTSI-LANKIA
Lyhytnäköiset leikkaukset heikentävät turvaverkkoja ja rapauttavat kansalaisyhteiskuntaa
Orpon hallitus on toimeenpannut suuria leikkauksia sosiaaliturvan, julkisten sote-palvelujen ja sote-järjestöjen rahoitukseen. Lyhytnäköisten leikkausten seurauksena yhteiskunnan turvaverkot heikkenevät ja kansalaisyhteiskunta rapautuu. Jo nyt lapsiperheköyhyys, työttömyys, huono-osaisuus sekä eriarvoisuus ovat kasvaneet tällä hallituskaudella merkittävästi. Erityisen hälyttävää on nuorten tilanne. Lähes joka neljäs nuori on työtön ja tuoreen barometrin mukaan elämäänsä tyytyväisten nuorten osuus on ennätysalhaalla. Silti hallitus jatkaa linjallaan heikentäen tilannetta edelleen.
Hyvinvointialueiden rahoituksen toistuva leikkaaminen on johtanut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja palveluverkon supistuksiin sekä asiakasmaksujen nousuun. Hoitoon pääsyn vaikeutuessa ja avun saamisen kynnyksen noustessa uhkaavat pitkän ajan kustannukset kasvaa merkittävästi. Näin kävi tutkitusti 1990-luvun laman jälkeen. Säästöt muuttuvat siis tulevaisuuden kustannuksiksi. Samaan aikaan hallituksessa valmistellaan lisäleikkauksia sosiaali- ja terveydenhuollon järjestöiltä, jotka tarjoavat konkreettista arjen apua monelle sitä tarvitsevalle.
Järjestöt, kuten SPR, MLL ja Mieli ry sekä monet monet muut, tarjoavat konkreettista arjen tukea, matalan kynnyksen kriisiapua, vertaistukea ja neuvontaa, sellaista ennaltaehkäisevää ja varhaista apua mitä julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut eivät pysty järjestämään. Kun kansalaisjärjestöt ajetaan entistä ahtaammalle, paine julkisia palveluja esimerkiksi mielenterveyspalveluja tai lastensuojelua kohtaan lisääntyy. Avun tarvitsijoiden ongelmat kärjistyvät ja kustannukset kasvavat. Leikkaukset, jotka paperilla näyttävät säästöiltä, muuttuvat todellisuudessa lisäkustannuksiksi inhimillisen kärsimyksen lisääntymisen myötä. Syrjäytymisen, osattomuuden, yksinäisyyden ja hoitovelan hinta yhteiskunnalle on moninkertainen verrattuna järjestöille annettuun tukeen.
Jos hallitus haluaisi toimia pitkäjänteisesti ja vastuullisesti, se heräisi ja korjaisi suuntaa ennen kuin on liian myöhäistä. Järjestöjen tarjoaman avun alasajo iskee kipeimmin heikoimmassa asemassa oleviin, pienituloisiin ja lapsiperheisiin, joita hallitus on jo valmiiksi ehtinyt kurittaa kovalla kädellä. Leikkaukset järjestöavustuksista heijastuvat myös suoraan julkisten palveluiden kysyntään, kuormitukseen ja kustannuksiin. Mitä järkeä on leikata sieltä, minkä tiedetään tulevan yhteiskunnalle vain kalliimmaksi?
MARJUT FRANTSI-LANKIA
Asiantuntijalääkäri
Alue- ja kunnanvaltuutettu (kesk)
