Vii­me viik­koi­na mo­net meis­tä ovat huo­kail­leet jopa har­vi­nai­sen pi­mei­tä, tih­ku­sa­teen kuor­rut­ta­mia päi­viä. Toi­mit­ta­jat ovat kek­si­neet pal­jon­pu­hu­van kä­sit­teen lon­ke­ron­har­maa sää­ti­la.

Su­mui­suus ja har­maus on voi­nut hii­piä mie­len­mai­se­maan­kin - va­lon kai­puu on tun­tu­nut ihan fyy­si­se­nä ot­tee­na­kin elä­mäs­sä. Hä­mä­rän­hys­sy­het­ki kynt­ti­län lie­kin läm­mit­tä­väs­sä lois­tees­sa on an­ta­nut voi­maa ar­jen kii­rei­den kes­kel­lä.

Sy­vän har­mau­den kes­kel­le vä­hi­tel­len syt­ty­neet jou­lu­va­lot ja ad­vent­ti­kynt­ti­lät ovat tuo­neet toi­von va­lon li­sään­ty­mi­ses­tä. Kaik­kein kirk­kaim­man va­lon mur­tau­tu­mi­nen pi­mey­teen on jo lä­hel­lä.

Jou­lu­e­van­ke­liu­mis­sa valo syt­tyy pi­mey­den kes­kel­le – en­ke­li lois­ti Ju­ma­lan kirk­kaut­ta il­mes­ty­es­sään yöl­lä pai­me­nil­le pi­me­äl­lä nii­tyl­lä. En­ke­lin ke­ho­tus ”Älä pel­kää” ja ilo­sa­no­ma maa­il­man Va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä toi­vat va­lon ja toi­von. Yö­tai­vaal­le syt­tyi kir­kas täh­ti joh­dat­ta­maan pai­me­net ja myö­hem­min itä­maan tie­tä­jät vas­ta­syn­ty­neen Jee­suk­sen luo.

Jee­sus tuo va­lon maa­il­maan. Va­lon, joka on py­sy­vää, kos­ka sen pe­rus­ta­na on Ju­ma­lan rak­kaus mei­tä jo­kais­ta koh­taan, ei mei­dän omat pyr­ki­myk­sem­me tai on­nis­tu­mi­sem­me. Va­lon, joka ei him­me­ne, vaik­ka oma elä­mäm­me kul­ki­si var­joi­sam­mas­sa vai­hees­sa tai vaik­ka ym­pä­röi­vä maa­il­ma hei­jas­taa uh­ka­ku­via ja epä­var­muut­ta. Jee­suk­sen tuo­ma valo on voit­ta­nut kuo­le­man pi­mey­den ja val­lan. Valo on pe­rus­ta toi­vol­le ja luot­ta­muk­sel­le, täs­sä päi­väs­sä ja tu­le­vai­suu­des­sa.

Jou­lun lap­sen valo oh­jaa mei­tä toi­nen tois­tem­me luo, ra­ken­ta­maan rau­haa ja yh­teyt­tä tois­tem­me kans­sa. Valo kut­suu mei­tä ar­mol­li­suu­teen toi­nen tois­tam­me ja myös it­se­äm­me koh­taan, niin jou­lun juh­las­sa kuin ar­ke­na­kin. Jou­lun lap­sen valo ei vaa­di tai kysy, vaan muis­tut­taa: Älä pel­kää, minä olen si­nun kans­sa­si joka päi­vä.

Siu­nat­tua jou­lua ja al­ka­vaa uut­ta vuot­ta Si­nul­le!

AN­NA-MAI­JA KUUT­TI-MAN­NI­NEN
Kirk­ko­her­ra
Kirk­ko­num­men suo­ma­lai­nen seu­ra­kun­ta